Kasvukausi 2022: Kalaa, sieniä ja sosiaalisia verkostoja

 Yhdeksännessä Kohti omavaraisuutta -kirjoituksessa kerron vuodesta 2022, jolloin yhteiskunnallinen keskustelu omavaraisuudesta nousi Ukrainan sodan vuoksi virkistyi. Hikiloikan neljättä vuotta leimasivat kalastus, sienestys ja sosiaaliset verkostot.

Aivan aluksi on sanottava samaa kuin edellisessä postauksessa: kirjanpito on vielä summittaisempaa kuin aiemmin.

Numerot, joista Hikiloikka-hanke lähti käyntiin, ovat menettäneet merkitystään. Osin kyse on siitä, että kalorit menettävät merkitystään, jos ihmisellä on verkostot, joiden avulla hän pystyy esimerkiksi vaihtokauppoihin. Osin kyse on luovuttamisesta, sillä näen yhä selvemmin, etten saavuta tässä hankkeessa laskennallista yhden ihmisen vuotuista energiantarvetta.

Vaikka kalorimäärät näyttävät tämän vuoden osalta kehnoilta, ruokaomavaraisuuden ajatuksia olen luullakseni edistänyt enemmän kuin aiempina vuosina. Suurin tekijä on ollut Omavaraistieto kiertoon -hanke, jonka verkkoseminaari muuten pidetään to 13.10. klo 17-19. Ilmoittaudu heti täällä! Lisäksi olen kirjoittanut joitakin juttuja mainioon Elonkehä-lehteen.

Omavaraistieto kiertoon -hankkeen parhaita juttuja oli se, että ukrainalaispakolaiset liittyivät mukaan. Kuoreenpyynnistä oli oikeasti apua nälkään - tämän todisti toimittajaystäväni, joka teki keväällä juttua nuoresta ukrainalaispariskunnasta. "Vilkaisin keittiöön, siellä ei ollut mitään syötävää - vain paistettuja kuoreita", hän kertoi. Ilman hanketta ei ehkä olisi ollut niitäkään.

Hankkeen bussiretki Patvinsuon kansallispuistoon 18.9. oli ikimuistoinen: mukana oli ukrainalaisten lisäksi venäläisiä sekä vaihto-opiskelijoita useista eri maista. Paistettiin herkkutatteja nuotiolla ja tehtiin kolmen litran sienimuhennos, joka syötiin viimeistä sienenpalaa myöten.

Seuraavassa avaan vuoden tapahtumia ruokaomavaraisuuden näkökulmasta kolmella sektorilla: 1) kasvimaa & puutarha, 2) metsä ja 3) järvi.

Kasvimaa & puutarha

Kasvimaapalsta on tutusti ollut huonolla hoidolla. Olen vakavasti harkinnut palstaviljelyn lopettamista, koska 4 km suuntaansa pyörällä on turhan pitkästi. Olen vihdoin myös myöntänyt itselleni, etten viihdy palstalla. En pidä lehtokotiloita ja vesimyyriä vastaan taistelusta. En jaksa käydä kastelemassa palstaa. En ylipäänsä jaksa kovin paljon innostua viljelykasveista - mieluummin kerään kasveja, jotka eivät tarvitse hoitamista. Saa nähdä, mitä teen ensi vuoden kanssa.

Kurpitsaa sain palstalta ja pihasta ehkä 50 kg (9000 kcal), perunaa ainakin saman (37 000 kcal), porkkanaa noin 30 kg (10 000 kcal) ja hernettä ja papua varovasti arvioiden neljä kiloa (4000 kcal). Peruna ja porkkana pärjäsivät suhteellisen hyvin, mutta sipuli kuivui kesäkuussa. Palkokasvien korjuu myöhästyi ja osa oli mennyt parempiin suihin. Palsternakat jäivät vesimyyrän hännän paksuisiksi.

Erikoista tässä syksyssä on ollut se, että omalla pihalla ei ole vieläkään ollut hallaa. Korjasin kurpitsat pihasta vasta pari päivää sitten. Palstalla hallaa oli joskus syyskuun puolivälissä, mikä on aika tavanomaista.

Ekskurssi: hapattaminen

Tämän vuoden erityispiirre on ollut villivihannekset (ehkä 2000 kcal) ja hapattaminen. Käytän hapatusastiana viiden litran muoviämpäriä, jonka kanteen olen tehnyt reiän. Reikään olen työntänyt vesilukon, joita käytetään viininvalmistuksessa ja joita saa ainakin isommista marketeista.

Hapattaminen sinänsä on helppoa: silputaan, pilkotaan tai raastetaan hapatettavat ainekset ämpäriin, lisätään 1,5 % suolaa ja hakataan nuijalla niin että neste irtoaa. Pinnalle laitetaan jotakin isoja lehtiä tai porkkananviipaleita, sitten leivinpaperi ja paino päälle niin että hapatettavat peittyvät nesteeseen. Hapattuminen lähtee käyntiin, jos vain laittaa mukaan (pesemättömiä) kasveja.

Hapatteen annetaan olla muutama päivä huoneenlämmössä. Sitten se siirretään viileämpään viikoksi tai pariksi ja sen jälkeen se säilyy jääkaapissa.

Eli yksinkertaista hommaa. Mutta millainen on lopputulos - sitä en osaa näin vähällä kokemuksella vielä kuin arvailla. Olen tehnyt neljä muutaman kilon satsia erilaisia hapatteita ja oppinut, että villivihanneksia kannattaa olla hapatteesta vain osa. Pelkkiä maitohorsmiakin hapatin yhden erän, mutta se ei totta puhuen saavuttanut kovin laajaa suosiota. Par'aikaa on tulossa hapate, jossa on muun muassa valkokaalta, lehtikaalta, valkosipulia ja mesisieniä. Pitääkin viedä se viileään (aah, tuoksu on ainakin juuri oikeanlainen!).

Tästä osastosta kertyi 62 000 kcal.

Oranssi japanilainen talvikurpitsalajike Tractor F1 teki hyvän kokoiset hedelmät, mutta Blue Hubbard jäi pieneksi.

Metsä

Vuosi 2022 ei ollut mitenkään hääppöinen marja- eikä sienivuosi. Mustikkapaikkoja löytyi Keski-Suomesta heinäkuun lopulla, mutta ei enää Pohjois-Karjalasta elokuussa. Sienikausi lähti lupaavasti käyntiin, mutta elokuun kuivuus ja helteet hiljensivät rihmastot. Vahveroita oli mukavasti, mutta esimerkiksi rouskuja ja herkkutatteja ei löytynyt juuri lainkaan.

Mustikkaa saatiin ehkä 100 kg (65 000 kcal) ja sieniä luokkaa 70 kg (14 000 kcal). Muita marjoja ja omenoita saatiin lisäksi ehkä 40 kg (16 000 kcal).

Tästä osastosta yhteensä 95 000 kcal.

Kosteikkovahvero kasvaa kuivanakin kesänä.

Järvi

Tätä vuotta leimasi verkkokalastus. Ensin pidimme ystäväni kanssa talviverkkoja ja nyt syksyllä pääsin toisen ystäväni kanssa ammattimaiseen verkkopyyntiin. Näiden lisäksi keväällä nostimme taas kuoretta Pielisjoesta ja kesän aikana kalastin heittovehkeillä mökillä Keski-Suomessa.

Kuoreenpyynnistä olen kirjoittanut aiemmin, mutta verkkopyynnistä voisin pari lausetta sanoa.

Talviverkkojen pito laajensi kalastuskautta talveen ja opetti olemaan kylmyyden kanssa. Jäällä saa pystyvyyden kokemuksia, jotka lisäävät itseluottamusta. Verkkokalastus lokakuisella Pielisellä opetti, että kuha kuuluu voittajiin, sillä kuha oli ylivoimainen valtalaji. Kalastuksen kautta olen löytänyt osan juuristani, sillä pappa oli kalastaja Perämerellä.

Kalaa on saatu tänä vuonna ainakin 150 kg. Paljonko tässä on kaloreita - yritän arvailla. Kuoretta nostettiin 40 kg (40 000 kcal). Jos lopusta sanokaamme 40 % olisi mennyt perkuujätteisiin, kalanlihaa olisi 66 kg, ja jos lihassa olisi keskimäärin 900 kcal / kg, energiaa kertyisi noin 60 000 kcal.

Yhteensä järvi antoi pyöreästi 100 000 kcal. Vaikka vielähän kautta on jäljellä.

Verkkokalastusta Pielisellä lokakuussa 2022.

Pohdinta

Yhteensä vuoden saldo olisi 257 000 kcal eli 32 % yhden ihmisen laskennallisesta vuotuisesta energiantarpeesta.

Viime vuoteen verrattuna pudotusta on melkein kolmannes. Toisaalta tämän vuoden saldo on suuruusluokaltaan samaa kuin vuonna 2020, ja täytyy sanoa, että ei siltä tunnu, vaan pikemminkin tuntuu siltä, että olen tänä vuonna unohtanut koko Hikiloikan ja tehnyt kaikkea muuta kuin kerännyt ruokaa talven varalle. Tästä teen päätelmän: kun asioista muodostuu rutiini, niitä ei tarvitse erikseen ajatella, vaan ne nivoutuvat luontevaksi osaksi arkea.

Tämä oli Hikiloikan neljäs ja viimeinen vuosi. Hyvästelen tämän projektin ja kiitän saamastani kannustavasta palautteesta. On ollut yllättävää kuulla, että "tää sun proggis lienee melkein parasta, mitä näissä [omavarais]kuvioissa tällä hetkellä tehdään". Myös pitkäjänteisyydestä on kiitelty, vaikka eihän tämä homma ole ollut kuin yhden hallituskauden mittainen.

Vaikka tämä projekti on ohi, omavaraispuuhat jatkuvat. Jatkan ainakin Elonkehä-lehdessä ja voihan olla, että kirjoitan tästä teemasta vielä muuallekin.

Topi Linjama

Kirjoittaja on joensuulainen freelance-toimittaja ja Elonkehä-lehden omavaraisuustoimittaja

Omavaraistieto kiertoon -hanke käynnistyy Joensuussa

Ensin asia lyhyesti:

Omavaraistieto kiertoon on kestävyysmurrokseen tähtäävä hanke, jonka työpajapäivissä opitaan ja tehdään yhdessä konkreettisia asioita (kalastus, viljely, marjastus, käsityöt).

Sanoitamme sitä, mitä siirtymä kokemus- ja tunnetasolla merkitsee. Työstämme oppimisen ja yhdessäolon kokemuksia, kytkemme ne laajempiin yhteyksiin ja löydämme elämälle merkityksiä ylikulutuksen ulkopuolelta.

Vakaumuksemme on, että mielekkäiden asioiden tekeminen yhdessä kanavoi ahdistuksen toivoksi.

Joensuun seudulla tapahtuvaa hanketta rahoittaa Itä-Suomen aluehallintovirasto ja sen toteuttaa Sanaratas ry. Hanke on suunnattu alle 29-vuotiaille, mutta mukaan otetaan myös vanhempia ihmisiä, jotka haluavat jakaa tietotaitoaan ja tukea nuoria elämässä eteenpäin.

Aloitustilaisuuteen voi ilmoittautua täällä.

Opetellaan kasvimaahommia.

Sitten vähän pidemmästi.

Jatkuvasta kasvusta merkitykselliseen elämään

Kasvun rajat iskeytyvät silmille maastopaloina, myrskyinä, kuivuutena, rankkasateina, eläinpopulaatioiden rajuna pienenemisenä, sukupuuttoina ja valtamerien muovilauttoina. Jotta ihmiskunta voi jatkaa tätä elämäksi kutsuttua ihmeellistä matkaa, asioiden on muututtava paljon ja nopeasti.

On hylättävä ajatus jatkuvasta kasvusta - paitsi jos sillä tarkoitetaan rakkauden, luottamuksen, ilon ja merkityksellisyyden kaltaisten asioiden jatkuvaa kasvua. Parempia kasvu- ja elinoloja ei enää voi perustaa aineellisen ja taloudellisen kasvun varaan. Täytyy löytää muita olemisen tapoja; tulee oppia ajattelemaan ja elämään ilman jatkuvaa kasvua.

Tiedämme, että itselle mielekkäiden ja muiden kanssa asioiden yhdessä tekeminen voi kanavoida ahdistusta ja voimattomuutta toivoksi. Kestävyysmurros ja systeeminen siirtymä kestämättömästä kulttuurista kestävään on paljolti mielellinen siirtymä. Tähän siirtymään tarvitaan asenteiden muutosta, luovuutta, rohkeutta ja mielikuvitusta. Se voi tapahtua yhteisessä toiminnassa, löytämällä merkityksiä ylikulutuksen ulkopuolelta ja sanallistamalla ja jakamalla näitä kokemuksia.

Opetellaan kalahommia.

Omavaraistaitoja, yhteisöjä ja vaikuttamista

Omavaraistieto kiertoon vastaa konkreettisin tavoin näihin tosiseikkoihin. Tavoitteena on, että hankkeeseen osallistuvat nuoret

1. oppivat omavaraistaitoja,
2. saavat kontakteja ja samanhenkisten verkostoja,
3. oppivat sanallistamaan, mitä systeeminen siirtymä voisi kokemisen ja tekemisen tasolla merkitä, ja
4. voivat halutessaan osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun.

Hankkeessa opitaan viljelyn, marjastuksen, sienestyksen, kalastuksen ja käsitöiden kaltaisia taitoja, joista on hyötyä elämässä, olivatpa sen reunaehdot millaiset hyvänsä. Itse tekeminen ja omavaraistaitojen oppiminen vahvistavat pystyyvyden kokemusta ja itsetuntoa.

Työpajapäivät jakautuvat kolmeen "koriin", joista yhden teema on kasvimaa & puutarha, toisen metsä & järvi ja kolmannen kädentaidot & rakentaminen. Tiedossa on mm. kasvimaan suunnittelua, kuoreiden liippimistä, kasvimaapalstan perustamista, polkupyörän korjausta, huussin rakennusta sekä retkiä mustikka- ja sienimetsään.

Opetellaan marja- ja sienihommia.

Ei lisää paineita nuorille

Mottona on se, että nuoria kannustetaan olemaan sitä, mitä he ovat, ja tulemaan siksi, miksi he ovat tulossa. Kenenkään ei tarvitse rakentaa brändiä tai alkaa yrittäjäksi ja oman elämänsä toimitusjohtajaksi. Nuorten maailmassa vaatimuksia ja paineita on jo riittävästi - tämä hanke ei niitä enää lisää.

Hanke on yksi porrasaskelma, kun laskeudutaan kohti kestävämpää maailmaa. Sanomme laskeudutaan, koska valtaosa nykymaailman ongelmista johtuu ihmisen ylettömästä puuhakkuudesta. Kestävä maailma on nykymaailmaa olennaisesti hitaampi ja levollisempi.

Kestävämmässä maailmassa, jollaiseen tässä hankkeessa pyritään, ihminen tuntee kuuluvansa maailmaan, paikkaan ja yhteisöön. Yhdessä tekeminen ja kokemusten jakaminen auttaa nuoria tavoittamaan elämälle tarkoituksia, joiden puolesta toimiminen pitää elämänhalua yllä.

Opetellaan rakennushommia.

Toisen osaan asettuminen luontoyhteyden ydintä

Ihminen on vain yksi osa luontoa, mutta ihmisellä on niin paljon valtaa, että olemme siirtäneet planeetan antroposeenin aikakauteen.

Tässä hankkeessa ajatellaan, että tämä hallitsijalaji on myös läpeensä eettinen olento; me kykenemme tajuamaan tekojemme seurauksia toisten ihmisten ja luontokappaleiden näkökulmasta. Siksi empatia, toisen osaan asettuminen ja asioiden katsominen toisen ihmisen tai olennon näkökulmasta on olennaisen tärkeä taito. Nämä kyvyt ovat keskeisiä myös luontoyhteyden kehittymisessä. Sellaisesta, mistä välittää, mitä rakastaa, mikä on itselle tärkeää ja mikä on lähellä, haluaa pitää huolta.

Miksi lähtisin mukaan? Mihin sitoudun?

Miksi mukaan? Syitä on monia. Ensinnäkin hankkeen tapahtumissa saa aina jotakin syötävää. Toiseksi niissä voi oppia uusia asioita, tutustua kivoihin ihmisiin ja saada raitista ilmaa. Kolmanneksi voi käydä niin, että elämä alkaa tuntua enemmän elämisen arvoiselta. Neljänneksi alle 29-vuotias osallistuja voi saada Tieto kiertoon -osaamismerkin, joka kukaties hyödyttää työnhaussa tai muutoin.

Hankkeesta voi noukkia rusinat pullasta ja osallistua niihin työpajapäiviin, joihin haluaa ja pääsee. Tieto kiertoon -merkin voi kuitenkin saada vain, jos osallistuu useampiin tapahtumiin.

Kannattaa tulla aloitus- ja infotapahtumaan la 26.2.22 klo 14-17 (ilmoittautumislinkki täällä) ja tutkailla, olisiko tämä oma juttu. Sanarattaan sivuilla kerrotaan myöhemmin muista hankkeen tapahtumista.

Yhteistyökumppaneita on koko joukko, mm. ALL-YOUTH-hanke, Opintokeskus SIVIS, Kohtuus Vaarassa -liike ja Omavaraopisto. Hanke kestää ainakin tämän vuoden.

Ilmoittaudu mukaan, jos kiinnostuit! Lisätietoja allekirjoittaneelta.

Topi Linjama, linjama@gmail.com, 045 1385789

Omavaraistieto kiertoon -hankkeen työntekijä

Eri raaka-aineiden energiasisältöjä

Seitsemännessä Kohti omavaraisuutta -kirjoituksessa luetellaan raaka-aineita ja kootaan yhteen ruokaomavaraisuuteen liittyviä numeroita. Samalla kirjoitus toimii luentomateriaalinani Omavaraopiston kurssilla myöhemmin keväällä.

Lähtökohta

Pyrin neljän vuoden aikana mahdollisimman vähällä koneavustuksella saavuttamaan yhden ihmisen laskennallisen ruokaomavaraisuustason. Ruokavalioni koostuu kasveista, sienistä ja kalasta.

Minua kiinnostaa ensinnäkin se, mitä tällainen hanke merkitsee fyysisenä kokemuksena: miltä tuntuu viljellä maata käsipelillä, kerätä marjoja ja sieniä, kalastaa, ja sopeuttaa ruokavaliota kohti näitä ruoka-aineita. Toisaalta minua kiinnostaa konkreettiset määrät: paljonko on varastoitava mitäkin, paljonko on syötävä, jotta nälkä pysyy poissa ja niin edelleen.

Oletan vuosikulutukseni olevan 800 000 kcal (eli tämän kolmannen kasvukauden tavoitteena on 3/4 tästä eli 600 000 kcal) ja tässä tekstissä käytän vertailulukuna tuota lukua. Päivätarpeena se vastaa 2200 kcal:a. Energiasisällöt olen poiminut fineli-tietokannasta.

Energiansaannin peruspilareita ovat hiilihydraatit ja rasvat. Näitä saadaan kaupasta ostetussa ruoassa yleensä liikaa, mutta kasvispainotteisessa ruokaomavaraisuudessa etenkin rasvoja kertyy vähän.

Kesäkurpitsan hehtaarisato voi olla luokkaa 70 000 kg

Kasvimaa

Kun omavaraisteleva viljelijä tekee viljelysuunnitelmaa, hänen täytyy ottaa huomioon monia asioita, joista ruoasta saatava energia on vain yksi. Tässä tekstissä en käy läpi viljelykiertoa, maaperän laatua, kasvimaan sijaintia, tuholaisia, säilöntäkysymyksiä tai muuta sellaista. Keskityn pelkästään energiasisältöön. Lopussa pari sanaa ruokavaliosta.

Alla olevassa taulukossa kerrotaan kasvisten energiasisältö 100 grammaa kohti. Esimerkinomainen valikoima käsittää minulle tuttuja kasviksia.

Sulkeissa on kilomäärä, joka kyseistä raaka-ainetta tarvitaan kattamaan päivän 2200 kcal:n energiantarve. Samalla oletetaan, että energiasisältö ja energiantarve ovat vertailukelpoisia lukuja - asia, jota en ole mistään tarkistanut.

• härkäpapu 102 kcal (2,2 kg/pv)
• peruna 75 kcal (2,9 kg/pv)
• herne 75 kcal (2,9 kg/pv)
• punajuuri 44 kcal (5,0 kg/pv)
• lanttu 35 kcal (6,3 kg/pv)
• porkkana 33 kcal (6,7 kg/pv)
• valkokaali 31 kcal (7,1 kg/pv)
• kesäkurpitsa 18 kcal (12,2 kg/pv)
• kurpitsa 16 kcal (13,8 kg/pv)

Jos taulukko suhteutettaisiin viljelyssä käytettyyn pinta-alaan, järjestys muuttuisi. Palkokasvien hehtaarisato on tyyliin viidesosa perunan tuotosta. Punajuuren, lantun, porkkanan, kaalin ja kurpitsan hehtaarisato voi olla huomattavasti perunaa suurempi. Arvelen kuitenkin, että peruna on näistä paras, jos vertaillaan hehtaarilta saatua energiamäärää.

Puutarha ja metsä

Alla vastaavasti muutamia minulle tutuimpia hedelmiä, marjoja ja sieniä samalla logiikalla kuin yllä.

• omena 35 kcal (6,3 kg/pv)
• mustaherukka 74 kcal (3,0 kg/pv)
• mansikka 45 kcal (4,9 kg/pv)
• vadelma 48 kcal (4,6 kg/pv)
• mustikka 65 kcal (3,4 kg/pv)
• puolukka 56 kcal (3,9 kg/pv)
• herkkutatti 30 kcal (7,3 kg/pv)
• suppilovahvero 24 kcal (9,2 kg/pv)

Suppilovahvero ei sisällä paljoakaan energiaa

Näistä muutamista esimerkinomaisista luvuista näkee selvästi yhden seikan: itse viljeltyjä kasviksia ja itse poimittuja marjoja ja sieniä pitäisi syödä hyvin paljon, jos pelkästään niillä haluaa pitää nälän loitolla. Esimerkiksi kuuden omenakilon syöminen päivässä on jo teknisesti kova suoritus. Erityisen vähän energiaa on sienissä, joista 90 % on vettä ja loput pitkälti kuituja ja proteiineja.

Täytyy myös huomata, ettei tässä vertailussa oteta huomioon sitä, että jos vähänkään jotakin tekee, energiaa kuluu päivässä helposti enemmän kuin 2200 kcal.

Kalat & muutama vertailuluku

Vielä muutama luonnonkala taulukkoon samalla logiikalla.

• muikku 111 kcal (2,0 kg/pv)
• särki 95 kcal (2,3 kg/ov)
• hauki 81 kcal (2,7 kg/pv)

Rasvaisessa ja vähärasvaisessa kalassa on eroa myös energiansaannin (ei pelkästään omega-rasvahappojen) näkökulmasta. Ahven, kuha ja hauki ovat sieltä kevyemmästä päästä, lohikalat rasvaisimmasta.

Otan lopuksi muutaman, hieman satunnaisen vertailuluvun.

• kananmuna 134 kcal (1,6 kg/pv)
• kirjolohi filee 171 kcal (1,3 kg/pv)
• naudan jauheliha 227 kcal (1,0 kg/pv)
• ruisleipä 267 kcal (0,8 kg/pv)
• kaurahiutale 382 kcal (0,6 kg/pv)
• sokeri 406 kcal (0,5 kg/pv)
• voi 727 kcal (0,3 kg/pv)
• ruokaöljy 884 kcal (0,2 kg/pv)

Lopuksi

Tämän pienen tekstin tai harjoitteen tarkoitus on antaa osviittaa, mistä energiaa saadaan (ja mistä ei). Ruokavalion koostaminen on kokonaan toinen asia, mutta puhutaan siitäkin vielä hieman.

Ruokavaliota kannattaa muuttaa hitaasti. Suoliston mikrobifauna vaatii aikansa tottuakseen uudenlaisiin ravintoaineisiin ja runsaampaan kuituun, jota ruokaomavaraisuuteen tähtäävä kasvispainotteinen ruokavalio runsain määrin sisältää. Runsas kuitujen määrä onkin yksi tällaisen ruokavalion parhaita puolia, sillä riittävä kuitujen saanti on terveellisen ruokavalion keskeisimpiä (ellei keskeisin) tekijä.

Mutta mitä tällaisesta kasvis-sieni-luonnonkala-ruokavaliosta mahdollisesti puuttuu? Siitä tiedän paljon vähemmän. Talvisaikaan söin D-vitamiinia ja nyt keväällä sen jälkeen, kun olen luopunut maitotuotteista ja syönyt vähänlaisesti kalaa, aloin napsia B12-vitamiinia. Mutta onko ruokavaliossa muita katvealueita - sitä en tiedä.

Topi Linjama

Laskelmia kasvukaudelle 2021

Kuudennessa kohti omavaraisuutta -kirjoituksessa suunnitellaan kasvukautta 2021 ja pyöritellään numeroita.

Kertaan lähtökohdat. Pyrin neljän vuoden aikana saavuttamaan sellaisen ruokaomavaraisuuden tason, jonka sisältämä energia riittäisi elättämään yhden ihmisen (800 000 kcal).

Tutkin, voinko päästä tähän tavoitteeseen valitsemillani periaatteilla ja vallitsevissa olosuhteissa, joita ovat mm. se, että en kasvata enkä ammu eläimiä, en muuta maalle enkä kuormita projektilla perhettä kohtuuttomasti. Hikiloikan hengessä pyrin selviämään mahdollisimman vähällä konevoimalla.

Etenen kohti tavoitetta portaittain niin että kasvukaudella 2019 tavoite oli 25 %, tänä vuonna 50 %, ensi vuonna 75 % ja vihdoin 2022 täydet 100 %. Suhtaudun projektiin vakavasti, mutta en aio hirttäytyä siihen. Jos saavutan laskennallisen yhden ihmisen ruokaomavaraisuuden, hyvä niin. Jos en, hyvä niinkin, sillä olen oppinut paljon hyödyllisiä asioita.

Lanttu tulee saamaan kasvimaalla isomman roolin.

Kynä ja paperi

Kun tavoitteet kovenevat, vaaditaan enemmän systemaattisuutta ja suunnittelua. Siksi kaivoin esiin ruutupaperin ja pari kynää ja aloin laatia viljelysuunnitelman aihiota.

Suunnitelman pohjana on vuokraamani alue kaupungin palsta-alueella. Alue sisältää kolme palstaa, jotka kukin ovat mitoiltaan noin 8 m x 8 m. Kaksi palstoista on jaettu viiteen pohjois-etelä-suuntaiseen lohkoon (kuva alla). Kolmas palsta (kuvan oikeassa yläkulmassa) on kapeampi, sillä en ole hennonut kuokkia sen reunasta pois edellisen viljelijän perennapenkkiä.

Viljelysuunnitelmassa pyrin huomioimaan aluetta vaivaavat vitsaukset (ennen kaikkea vesimyyrä ja hallanarkuus), viljelykierron, käytössä olevat siemenvarastot ja omat mieltymykset. Kolmen palstan suunnitelma näytti 21.10.20 tältä:

3 palstaa, joilla 14 lohkoa.

Yksi ruutu vastaa noin 60 cm:ä kasvimaalla. Pikkuviivat lohkojen päissä kertovat rivien määrän. Kylvän sovelletulla ruutuviljelyperiaatteella aika tiheään, porkkanalla ja härkäpavulla riviväliksi jää noin 20 cm, lantulle annan vähän enemmän tilaa. Herneen ajattelin kylvää kolmeen paririviin.

Seuraavaksi tein maltillisen laskelman, paljonko satoa palstalta mahdollisesti voisi tulla ja kuinka paljon sato sisältäisi energiaa.

Satoarvioita.

Pinta-ala ei kerro ihan koko totuutta, koska palstan reunalla on myös pari kohopenkkiä. Perunalohkojen väliin en jätä käytävää.

Tällä suunnitelmalla palsta antaisi reilut 100 000 kcal. Kun kauden 2021 kokonaistavoite on 600 000 kcal, josta vähintään puolet saisi tulla kasvimaalta, jään tällä suunnitelmalla alkusuoralle.

Tarvitsen lisää pinta-alaa, minkä lisäksi viljelyn tulee olla intensiivisempää.

Pinta-alan kasvattaminen ei periaatteessa ole ongelma, sillä palstoja on kyllä tarjolla. Pullonkaulaksi voi muodostua aika ja alaselkä. Luulen, että ehdin keväällä laittaa jonkinlaiseen viljelykuntoon korkeintaan yhden lisäpalstan. Jos pioneerilajeiksi kylväisi vaikkapa härkäpapua ja kurpitsaa, uusi palsta voisi antaa varsin vähällä työllä 30 000 kcal. Samalla olemassaolevilta palstoilta vapautuisi tilaa perunalle.

Intensiteettiä voi kasvattaa esimerkiksi tuomalla palstalle enemmän hevosenlantaa kuin alun perin ajattelin ja viettämällä palstalla enemmän aikaa, sillä palstalla vietetty aika korreloi suoraan satomäärään. Lisäksi suunnitelmassa voisivat painottua perunan ja lantun kaltaiset kasvit, jotka antavat paljon satoa. Niiden osuutta kasvattamalla kolmelta palstalta voisi saada lähemmäksi 200 000 kcal.

Uusi suunnitelma

Parin päivän tauon jälkeen otin uudelleen esiin kynät ja paperin.

Päätin vuokrata neljännen palstan, ja sen kanssa suunnitelma on tällä hetkellä tällainen: käännän palstan toukokuun alussa ja istutan sille esimerkiksi lanttua ja kurpitsaa. Näin ollen kolmen vanhan palstan suunnitelma ja kalorilaskelma menevät uusiksi.

4 palstaa, 19 lohkoa.

Neljän palstan sadosta saatava energia nousisi 150 000 kcal:n paikkeille. Vaikka lisäisin intensiteettiä ja kyntäisin pihan kasvimaaksi, 300 000 kcal saattaisi jäädä toiveeksi. Ja vuonna 2022 tavoite vain kasvaa.

Pelkkä kasvimaan laajennus ei siis riitä. Kaksi peliliikettä ajattelin lisäksi tehdä.

Ensinnäkin ostan hyvän polkupyörän, jolla pidemmät marjaretket käyvät miellyttävämmin.

Toiseksi alan kalastamaan. Tuppaudun jonkun kaveriksi verkoille, hion hauenpyyntiä ja lippoan keväällä kuoretta. 100-200 kg kalaa edistäisi kivasti tätä projektia.

Topi Linjama

Kirjoittaja on joensuulainen freelance-toimittaja ja filosofian maisteri

Mustikkaa ja herkkutattia - kasvukausi 2020 numeroina

Viidennessä kohti omavaraisuutta -kirjoituksessa käyn läpi päättymässä olevaa kasvukautta kcal-numeroiden valossa ja pohdin, kuinka nelivuotinen ruokaomavaraisuusprojekti voisi tästä edetä.

Laiskasti hoidettu kasvimaapalsta syyskuun puolivälissä. Vasemmalla peltohernettä, keskellä palsternakkaa ja porkkanaa, oikealla härkäpapua. Herneet ja pavut on jo korjattu pois.

***

Ihmiskunta on tienristeyksessä, sanoo YK:n juuri ilmestynyt biodiversiteettiraportti. Aika käy vähiin ja tihentyy, on tehtävä aiempaa nopeammin aiempaa isompia ja oikeampia ratkaisuja, jotta me ylipäänsä voimme elää sinisellä planeetalla.

Tämä teksti on väliraportti omasta projektistani (jota voi kutsua myös defenssiksi, pakenemiseksi tai itseensäkäpertymiseksi), pyrkimyksestä edetä kohti ruokaomavaraisuutta. Tällä puuhastelulla ja siitä raportoinnilla on ainakin kaksi tavoitetta: 1) haluan seuloa esiin tietoa, josta olisi hyötyä ja jolla olisi käyttöä, ja 2) haluan pitää psyykeni ja kehoni toimintakunnossa (juuri nyt tosin kärsin viheliäisestä iskiaskivusta, jonka yhtenä syynä saattaa olla marjanpoiminta).

***

Kuten sarjan ensimmäisessä postauksessa koetin sanoa, pyrin saavuttamaan neljän vuoden aikana sellaisen ruokaomavaraisuuden tason, joka laskennallisesti kattaa yhden ihmisen yhden vuoden energiantarpeen. Seitsemän hengen perheessämme tuo taso merkitsisi sitä, että ruokavaliosta saadusta energiasta 1/7 tulisi alla olevista raaka-aineista. Kiloissa osuus on paljon suurempi, koska kerätyn ja kasvatetun kasviksen energiatiheys on matala. Pääosassa tässä hankkeessa ovat metsien marjat ja sienet, kolmen aarin kasvimaapalsta ja 800 neliön omakotitalotontti. Mutta puuhamaata on laajennettava, kuten pian tullaan huomaamaan.

Ideana on tuottaa ja kerätä ruoka mahdollisimman pitkälti ilman konevoimaa; tavoitteena on tehdä hikiloikka, joka kokemuksellistaa ihmisen suhteen energiaan ja tekee elämästä täydempää ja mielekkäämpää. Kirjoitin aiheesta keväällä artikkelin Elonkehä-lehteen, mistä se on vapaasti luettavissa.

Edelleen ajatuksenani oli, että ruokaomavaraisuus kasvaisi hyppäyksittäin siten, että ensimmäisenä vuonna (2019) se olisi 25 %, toisena (2020) 50 %, kolmantena (2021) 75 % ja vihdoin vuonna 2022 sata prosenttia.

Että tältä pohjalta.

Tarkennusta energiatarpeeseen

Päivitetään aluksi numeroita.

Aeimmissa blogiteksteissäni ja Elonkehän Hikiloikka-artikkelissa oletin, että energiantarpeeni olisi noin 2500 kcal päivässä. Kuitenkin kun pidin fineli-tietokannassa ruokapäiväkirjaa, näyttäisi siltä, että energiantarve olisi lähempänä 2000 kuin 2500 kcal:ia. Olen kyllä pitkä, mutta en kovin painava (painoindeksi hieman yli 20), mikä vaikuttaa energiantarpeeseen. (Hyöty)liikunta keskittyy kasvukauteen.

Tästä lähtien käytän laskelmien pohjana 2200 kcal:in päivätarvetta, mikä merkitsee vuositasolla 800 000 kcal:ia. Aiempi vuosiarvio oli 900 000 kcal.

Viime vuoden (2019) omavaraisuusaste olisi uuden vertailuluvun mukaan juuri se 25 %, mikä oli tavoitekin.

Palsta

Kasvimaapalstalla olen viljellyt tänä vuonna perunaa, porkkanaa, lanttua, härkäpapua, hernettä, palsternakkaa, pensaspapua, sipulia ja kesäkurpitsaa. Muutama huomio näistä (sulkeissa karkea kalorimäärä, luvut haettu finelistä).

Peruna: Osan perunamaasta istutin puolikkailla siemenperunoilla. Ei toimi. Perunamaa on samassa paikassa kuin viime vuonna (aiemmin ollut juolavehnikkönä) ja sepän toukkia on yhä maaperässä riesaksi asti. Katteena käytetty olki on ehkä vienyt maaperästä typpeä, sillä perunanvarret näyttivät hieman kalvakoilta. Osa potuista on vielä maassa, satoa voisi tulla vaatimattomat 25 kg (noin 18 000 kcal).

Porkkana: Porkkanaa kylvin ensimmäistä kertaa kaksi lohkoa (yksi lohko = 8 m x 1,2 m). Kesällä rusakko tykkäsi syödä naatteja, mutta harsolla sain ongelman ratkaistua. Sen sijaan vesimyyrä rokotti aika isosti toista lohkoa, ja jouduin nostamaan porkkanat siitä syyskuun alussa kesken kasvukauden. Vaikka en pidä tappamisesta, ensi kesän tavoitteeksi voisi ottaa vesimyyrän nitistämisen. Osa porkkanasta on vielä maassa, satoa tulee ehkä 30 kg (10 000 kcal).

Lanttu: Lanttua laitoin yhden lohkon. Siirsin harvennustaimia toiseen lohkoon ja ne lähtivät aika hyvin käyntiin. Lantut ovat vielä maassa. Näihin myyrä ei näytä kajoavan. Satoa saattaisi tulla 20 kg (7000 kcal).

Härkäpapu: Vielä osa korjaamatta, satoa tullee kolmisen kiloa (3000 kcal).

Herne: Kaksimetriseksi kasvava Inkilä-maatiaisherne on palstalla komea näky. Kahdeksan metrin tuplarivi antoi satoa 2,6 kg (3000 kcal), mikä on mielestäni erittäin hyvin.

Palsternakka: Vielä maassa, satoa muutamia kiloja (2000 kcal).

Pensaspapu: Lämmin alkukesä houkutteli (taas) kylvämään liian aikaisin. Suurin osa siemenistä jäi itämättä. Satoa vain 1,5 kg (500 kcal), vaikka sään puolesta olisi voinut tulla nelinkertainen määrä.

Sipuli: Kärsi alkukesän kuumuudesta ja hukkui heinäkuussa heiniin. Satoa 3,3 kg (1000 kcal).

Kesäkurpitsa: Olikohan 8 taimea, satoa 23 kg (4000 kcal).

Satoa palstalta: kesäkurpitsoita, yksi Sweet Mama -kabocha-kurpitsa, porkkanaa ja lanttua, lehtikaalta, pensaspapua.

Yhteensä palstalta tulisi vajaat 50 000 kcal. Vietin palstalla tänä vuonna aikaa vain 70-80 tuntia (viime vuonna 100 tuntia), mikä on tietenkin liian vähän. Paremmalla hoidolla esimerkiksi lantut olisivat antaneet enemmän satoa. Nyt harventaminen jäi puolitiehen.

Piha

Pihasta ei ole paljoa kerrottavaa. Vähän kurpitsaa, parikymmentä kiloa omenaa, muutama kilo lehtikaalta, yrttejä, vähän herukoita. Ehkä 10 000 kcal. Kunhan pensasaita, johon istutimme hyötykasveja, alkaa tuottaa, satoa tulee jonkin verran enemmän.

Pihasta 16.9.2020: muutama talvikurpitsa ja kuusi kiloa omenaa.

Pihan ja palstan yhteenlaskettu energiamäärä on 60 000 kcal (viime vuonna 75 000). Perunasato oli tänä vuonna huomattavasti viime vuotta pienempi. Myös omenoita on ollut vähemmän.

Marjat

Mustikkavuosi oli oikein hyvä ja sitä tulikin kerättyä omaan käyttöön peräti 178 kg (115 000 kcal). Tällä pitäisi pärjäillä ensi kauteen. Vadelmaa kerättiin reilu 20 kg (10 000 kcal), herukoita samoin (12 000 kcal). Hillaa saatiin vajaa sangollinen (4500 kcal). Puolukat on vielä keräämättä, samaten marja-aroniat, joista ajattelin kokeilla tehdä hyytelöä.

Marjametsästä on siis toistaiseksi tullut reilut 140 000 kcal, mikä on ehkä 30 000 kcal enemmän kuin viime vuonna.

Mikä sienikesä!

Jokaisella sienivuodella on niin vahvat erityispiirteet, että ei ole olemassa mitään "normaalia sienivuotta". Viime vuonna metsissä ei ollut oikeastaan mitään, mutta tänä vuonna sato oli aikainen ja runsas. Etenkin herkkutatilla oli huippuvuosi ja kantarellia oli tavallista enemmän.

Sienikesä (heinä-elo) 2020 oli ehkä tämän vuosituhannen toiseksi paras (kesän 2003 jälkeen), mutta sienisyksy (syys-loka) 2020 ei ole paljoa tarjonnut ainakaan vielä. Suppilovahveroa löytyi vain kosteista paikoista, kun kävin tutkimassa tilannetta jokin aika sitten.

Metsäsieniä on kerätty tähän mennessä yli 90 kg (27 000 kcal), joista suurin osa herkkutatteja. Lisäksi sienten kasvatus on laajentunut sisätiloissa (kellarissa on pieni sienimö) ja siirtynyt pihamaalle (pihalla pölliviljelmiä ja kaksi sienipetiä). Osterivinokasta on saatu 24 kg (6000 kcal).

Kahden kilon osterivinokas takapihan sienipedistä. Keväällä 2021 järjestän yhden tai useamman kurssin, jolla pedinteko opitaan - pistä @sieniapaja seurantaan, niin tiedät, milloin tapahtuu.

Sienikausi toki vielä jatkuu, mutta tässä vaiheessa kaloreita on kerätty talteen 33 000.

Kuoretta lippoamassa

Kalaa on saatu noin 30 kg, joista 22 kg kuoretta (22 000 kcal) ja vähärasvaisempia kaloja loput (6500 kcal).

Purkkikalaa kuoreesta.

Viime vapun jälkeen olin ensimmäistä kertaa kuoretta lippoamassa, mistä kirjoitin Lapselliset miehet -blogiin. Ja ennakkotietona: ensi keväänä on Joensuuhun tulossa EU-rahoitteinen kuorefestivaali. Seuratkaa paikallista uutisointia huhtikuussa!

Kalasta kaloreita on tähän mennessä kertynyt 28 500. Kalan määrää voisi melko vaivattomasti lisätä.

Yhteenvetoa ja pohdiskelua

Kun kaikki tämä (eli nuo neljä kursivoitua lukua) summataan yhteen, päästään suuruusluokkaan 260 000 kcal, mikä on noin 33 % laskennallisesta yhden aikuisen vuotuisesta energiatarpeesta. Vielä puuttuu siis 140 000 kcal, jotta päästäisiin 50 %:n tavoitetasoon. Puolukoiksi muutettuna puuttuvat kalorit tarkoittaisivat 250 kiloa - siinä olisikin lapsilla syöminen.

Oletetaan, että rekrytoisin perhettä mukaan tähän hommeliin, olisimme ahkeria ja kokoaisimme puolukkaa 100 kg (56 000 kcal) ja marja-aroniaa parikymmentä kiloa (10 000 kcal), saisimme maa-artisokkaa kohopenkistä 5 kg (2500 kcal) ja suppilovahveroita ja muita sieniä talteen vielä 25 kg (6500 kcal), ja jostain vielä siunaantuisi omenoita 20 kg (7000 kcal). Näillä eväillä päästäisiin 342 000 kcal:n paikkeille eli 43 %:n tavoitetasoon. Hyvin todennäköistä kuitenkin on, että jään selvästi jälkeen tämän vuoden tavoitteesta.

Vielä vaikeampaa on näillä spekseillä päästä ensi vuoden 75 %:n tasoon. Rajoittavia tekijöitä on erityisesti kaksi: vähäinen viljelypinta-ala ja kellarin puute. Molemmat kysymykset pitää saada ratkaistua ensi vuonna, ensin mainittu viimeistään toukokuussa, jälkimmäinen viimeistään syyskuussa.

Myös viljelyn intensiteettiä voi ja pitääkin kasvattaa, mikäli tavoitteeseen halutaan päästä. Pihan roolia täytyy kasvattaa (parhaana kesänä korjasin satoa yksin kohopenkistä noin 90 kg).

Ajattelin, että tekisin tähän vielä viljelysuunnitelmaa ensi vuodelle, mutta eiköhän teksti ole kyllin pitkä ilman sitäkin.

Tarkistakaa faktat ja numerot! Voi olla, että sekaan on lipsahtanut virheitä.

Topi Linjama

Kirjoittaja on joensuulainen freelance-toimittaja ja filosofian maisteri

Kohti ruokaomavaraisuutta

Ensimmäinen Kohti omavaraisuutta -kirjoitus, jossa kysytään, mitä ruokaomavaraisuus voi tarkoittaa käsitteenä ja käytäntönä ja tarkastellaan ensimmäisen vuoden viljely- ja keruusuunnitelmaa ruokaomavaraisuuden näkökulmasta.

Johdanto

YK kertoo tuoreessa raportissaan maailman tilasta: ylikulutuksen riivaama planeetta hukkuu saasteisiin.

Yksi keskeisiä ongelmia on ruuan tuottaminen ylisuurelle ihmispopulaatiolle. Maapallon maalla elävien selkärankaisten biomassasta reilut 60 % koostuu tuotantoeläimistä, noin 30 % ihmisistä ja loput alle 10 % villieläimistä.

Mutta jotakinhan ihmisen on syötävä.

Yksi vastaus ylikuluttamiseen on omavaraisuus, jota olen pohtinut siitä lähtien, kun tapasin Lasse Nordlundin 2007. Lassen omavaraisuuslogiikka oli vakuuttavaa, mutta kun asuin kaupungissa viiden pikkulapsen kanssa, hyppy (lähes täysin) omavaraiseen elämäntapaan tuntui liian suurelta.

Nyt lähestyn asiaa toisin ja pyrin kasvattamaan omavaraisuusastetta vallitsevissa oloissa.

Kohti omavaraisuutta -projektissa pyrin tunnistamaan kytköksiä ja pääsemään niistä vähitellen eroon. Tunnustan oitis, että en koskaan pääse täyteen omavaraisuuteen, mitä se ikinä tarkoittaakaan. Se on sitä paitsi äärimmäisen vaikeaa koska:

”Periaatteessa kaikki ympärillämme pohjautuu öljyyn. Logistinen järjestelmä pyörii pitkälti öljyllä, samoin arkiset esineet ovat öljystä riippuvaisia. On vaikea nähdä ympärillä mitään sellaista, joka ei vaadi öljyinfrastruktuuria toimiakseen”, sanoo filosofi Tere Vadén HS:n haastattelussa.

Vaikka öljy korvattaisiin jollain toisella, riippuvuus ulkopuolisesta energiasta pysyy. Ihmisestä saa irti tehoa saman verran kuin hehkulampusta. Ei sillä kuuhun lennetä.

Tavoitteenani oli nostaa perheemme (ruoka)omavaraisuusaste 20 %:in neljän vuoden kuluessa, mutta tähän tavoitteeseen en aio mitenkään ripustautua. Jos pääsen tavoitteeseen, hyvä niin, jos en, hyvä niinkin.

Päämäärän saavuttamista tärkeämpää on edetä sitä kohti. Omavaraisuusprojektissa matka sinänsä on mielekäs ja hyödyllinen.

Mitä ruokaomavaraisuus voisi olla?

Rajaan tai painotan projektini ruokaomavaraisuuteen, koska se näyttäisi olevan alue, jolla voin tehdä merkittävimpiä asioita. Joku hirsitalon rakentaminen tai vaatteiden valmistaminen tuntuvat hieman utooppisilta.

Kohopenkki antaa suuren sadon pieneltä alalta

Haarukoin otsikon kysymystä muutamien numeroiden ja laskelmien avulla.

Lasse Nordlund sanoo kirjassaan Elämämme perusteista (nettiversiossa osassa 6), että ruokaomavaraisuuteen riittää viisi aaria (500 neliömetriä) viljelymaata ja 200 kg sieniä ja 200 kg marjoja.

Toinen kirja, Omasta maasta - omavaraisen puutarhurin käsikirja, antaa toisenlaisia lukuja. Kirjoittajat Bella Linde ja Lena Granefelt sanovat, että viisi aaria riittäisi ruokkimaan kaksi aikuista ja kaksi teiniä.

Nordlund ja Omasta maasta -kirjoittajat puhuvat eri asioista. Nordlundin lähtökohtana on, että tuo ruokamäärä kattaa kaiken suuhunpantavan. Linden ja Granefeltin lähtökohtana näyttäisi olevan, että tämä vihannesmäärä kattaa juuresten ja vihannesten tarpeen, minkä lisäksi ihmisen oletetaan syövän (jos luen kirjaa oikein) riisiä, pastaa, leipää, lihaa, kalaa ja kanaa [Bella & Granefelt, s. 9, 27].

Kun siis puhutaan ruokaomavaraisuudesta, puhutaanko siitä Nordlundin vai ruotsalaiskirjoittajien tarkoittamassa mielessä? Vai onko kyse jostain vielä kolmannentyyppisestä omavaraisuudesta?

Yksi tapa lähestyä kysymystä on tarkastella ihmisen energiantarvetta. Oletetaan seuraavassa sen olevan 2500 kcal päivässä, jolloin vuositarve olisi noin 900 000 kcal.

Lasse Nordlundin pääasiallinen viljelykasvi on lanttu, jota hän korjasi Elämämme perusteista -kirjan mukaan 300 kiloa vuodessa. Lantun energiasisältö on fineli-tietokannan mukaan 290 kcal / kg, joten Lassen sadon energiasisältö olisi noin 90 000 kcal. Sienten energiasisältö on lantun luokkaa, joten niistä kertyisi luokkaa 60 000 kcal. Puolukan energiasisältö on 490 kcal / kg, joten marjoista voisi kertyä energiaa vajaat 100 000 kcal.

Lassen kolmesta ruuan päälähteestä kertyisi yhteensä 250 000 kcal, mikä tarkoittaa vasta reilua neljännestä vuoden energiantarpeesta. Pavut, perunat, palsternakat, sokerijuurikkaat ynnä muu nostavat osuutta, mutta sata prosenttia häämöttää kaukana. Täytyypä kysyä Lasselta, mättääkö jokin tässä laskelmassa.

Niin tai näin, laskelma vie meidät omavaraisviljelyn yhteen ongelmakohtaan: mistä omavaraisviljelijä saa riittävästi energiaa? Lanttuakaan ei voi syödä neljää kiloa päivässä, kuten Lasse joskus huomautti.

Pyysin muuten kirjastovirkailijaa etsimään omavaraisuutta käsitteleviä kirjoja. Niitä löytyi yllättävän vähän. Omavarainen elämäntapa ei ole kuin parin sukupolven päässä historiassa - onko tämä yksi syy siihen, miksi teema ei kiinnosta? Pidetäänkö omavaraisuutta takapajuisuutena maassa, johon on varsin hiljattain vedetty sähkö ja vesi?

Ruokaomavaraisuus & oman elämän reunaehdot

Energiantarpeen vuoksi ruokaomavaraisuuteen on syytä (ja ehkä välttämätöntäkin) lisätä kala. Jätän kalan omassa projektissani toistaiseksi marginaaliin, vaikka kesämökillä voikin helposti kalastaa, ja keskityn viljelyyn ja keräilyyn.

VILJELYPINTA-ALAA minulla on käytössäni tällä hetkellä nelisen aaria. Tarkoituksena on viljellä käsipelillä kurpitsaa, perunaa, porkkanaa, härkäpapua, pensaspapua, hernettä, juurikkaita, sipulia, salaattia ja yrttejä.

Jos saan kasvimaalta (kohtuullisen maltillisten) suunnitelmieni mukaisesti 250 kg:n sadon, sen energiasisältö olisi vajaat 100 000 kcal. Jos kerään saman verran sieniä ja marjoja, niistä saa energiaa noin 135 000 kcal. Tällä pääsee ruokaomavaraisuudessa 20 %:n paremmalle puolelle, jos asiaa katsotaan energiansaannin näkökulmasta.

Jos asiaa katsotaan kiloina, jotka kannetaan vuoden mittaan ruokapöytään, prosenttiluku nousee reippaasti.

KERÄILYTALOUDEN mahdollisuudet ovat Pohjois-Karjalassa hyvät. Ei ole mikään ongelma kerätä paria sataa litraa marjoja ja sataa kiloa sieniä. Aika monena syksynä on tullut kerättyä 400 litraa mustikkaa, mutta suurimman osan siitä olen myynyt. Sieniä en ole punninnut, mutta esimerkiksi viime syksynä keräsin pelkästään kosteikkovahveroa noin 120 litraa. 250 kg:n keräilymäärä on nykytilanteeseen nähden maltillinen.

Näiden pohjalta teen vielä yhden laskelman.

Oletetaan, että ihminen syö päivän mittaan puoli kiloa perunaa, puoli kiloa sieniä, puoli kiloa mustikkaa, sata grammaa sipulia ja sata grammaa härkäpapua. Näistä kertyy energiaa noin 1000 kcal, mikä on 40 % päivän energiantarpeesta. Jos tätä ruokavaliota noudattaisi joka päivä, perunaa pitäisi viljellä 180 kg ja sieniä kerätä saman verran. Mustikkaa pitäisi kerätä noin 300 litraa, ja sipulia ja härkäpapua viljellä noin 37 kg. Viljelymäärä olisi yhteensä noin 250 kg ja keräilymäärä 260 kg.

Perunan sato neliötä kohti on 1-3 kg, joten 250 kg:n sato vaatisi noin kaksi aaria viljelyalaa. Viljelykierto huomioon ottaen maata tarvitsisi vähintään tuplasti tuon, mielellään neljä kertaa tuon verran. Laskelma osoittaa, että Lunde & Granefelt liioittelevat. Viisi aaria ei tahdo riittää edes yhdelle, saati sitten neljälle.

Äskeisen laskelman kilomäärät (250+260) ovat aika lähellä ylempänä tehtyä laskelmaa, mutta jälkimmäisessä laskelmassa ruokaomavaraisuuden %-määrä on huomattavasti korkeampi. Tämä johtuu pääasiassa siitä, että aion viljellä tulevana kautena vähänlaisesti perunaa ja paljon kurpitsaa, jonka energiasisältö on noin neljännes perunasta. Toisaalta kurpitsa tuottaa siemeniä, joissa on erittäin paljon hyviä rasvoja.

Tulikohan näistä laskuista hullua hurskaammaksi.

Ruokaomavaraisuuden lisäämiseen voi vaikuttaa moni asia, nostan esille muutaman.

Aika. Säännöllinen 8-tuntinen päivätyö sotkisi pahasti tätä hanketta. Joustava työaika mahdollistaa kasvimaalle tai metsään menon silloin, kun sen aika on.

Säilytystila. Pakastimia voi ostaa lisää, mutta entä kellari? Sitä en aio rakentaa. Kellaritilan vuokraaminen voisi tulla meidän tapauksessa kysymykseen. Kuivaaminen on keskeinen tapa säilöä sienet ja härkäpavut, mutta kuivaamista voisi kokeilla myös marjoihin ja juureksiin.

Terveys. Tästä ei ikinä tiedä, joten sitä ei kannata ottaa huomioon. Jos välilevyt pullistuvat, toukotyöt jää vähiin.

Sosiaalinen paine. Paine voi olla myönteistä, kannustavaa, tai kielteistä, lannistavaa. Jos tulkitsen heikkoja signaaleja oikein, omavaraisuus on nouseva trendi, joka voi yhdistää yllättävänkin erityyppisiä ihmisiä.

*

Alunperin aioin kirjoittaa tämän postauksen tähän blogiin, mutta olen unohtanut sähköpostiosoitteen enkä pääse siihen enää käsiksi. Olkoon sitten täällä. Epäkuluttajan blogin nimi on kyllä edelleen ok.

Topi Linjama

Kirjoittaja on joensuulainen freelance-toimittaja ja filosofian maisteri