Viidennessä kohti omavaraisuutta -kirjoituksessa käyn läpi päättymässä olevaa kasvukautta kcal-numeroiden valossa ja pohdin, kuinka nelivuotinen ruokaomavaraisuusprojekti voisi tästä edetä.
***
Ihmiskunta on tienristeyksessä, sanoo YK:n juuri ilmestynyt biodiversiteettiraportti. Aika käy vähiin ja tihentyy, on tehtävä aiempaa nopeammin aiempaa isompia ja oikeampia ratkaisuja, jotta me ylipäänsä voimme elää sinisellä planeetalla.
Tämä teksti on väliraportti omasta projektistani (jota voi kutsua myös defenssiksi, pakenemiseksi tai itseensäkäpertymiseksi), pyrkimyksestä edetä kohti ruokaomavaraisuutta. Tällä puuhastelulla ja siitä raportoinnilla on ainakin kaksi tavoitetta: 1) haluan seuloa esiin tietoa, josta olisi hyötyä ja jolla olisi käyttöä, ja 2) haluan pitää psyykeni ja kehoni toimintakunnossa (juuri nyt tosin kärsin viheliäisestä iskiaskivusta, jonka yhtenä syynä saattaa olla marjanpoiminta).
***
Kuten sarjan ensimmäisessä postauksessa koetin sanoa, pyrin saavuttamaan neljän vuoden aikana sellaisen ruokaomavaraisuuden tason, joka laskennallisesti kattaa yhden ihmisen yhden vuoden energiantarpeen. Seitsemän hengen perheessämme tuo taso merkitsisi sitä, että ruokavaliosta saadusta energiasta 1/7 tulisi alla olevista raaka-aineista. Kiloissa osuus on paljon suurempi, koska kerätyn ja kasvatetun kasviksen energiatiheys on matala. Pääosassa tässä hankkeessa ovat metsien marjat ja sienet, kolmen aarin kasvimaapalsta ja 800 neliön omakotitalotontti. Mutta puuhamaata on laajennettava, kuten pian tullaan huomaamaan.
Ideana on tuottaa ja kerätä ruoka mahdollisimman pitkälti ilman konevoimaa; tavoitteena on tehdä hikiloikka, joka kokemuksellistaa ihmisen suhteen energiaan ja tekee elämästä täydempää ja mielekkäämpää. Kirjoitin aiheesta keväällä artikkelin Elonkehä-lehteen, mistä se on vapaasti luettavissa.
Edelleen ajatuksenani oli, että ruokaomavaraisuus kasvaisi hyppäyksittäin siten, että ensimmäisenä vuonna (2019) se olisi 25 %, toisena (2020) 50 %, kolmantena (2021) 75 % ja vihdoin vuonna 2022 sata prosenttia.
Että tältä pohjalta.
Tarkennusta energiatarpeeseen
Päivitetään aluksi numeroita.
Aeimmissa blogiteksteissäni ja Elonkehän Hikiloikka-artikkelissa oletin, että energiantarpeeni olisi noin 2500 kcal päivässä. Kuitenkin kun pidin fineli-tietokannassa ruokapäiväkirjaa, näyttäisi siltä, että energiantarve olisi lähempänä 2000 kuin 2500 kcal:ia. Olen kyllä pitkä, mutta en kovin painava (painoindeksi hieman yli 20), mikä vaikuttaa energiantarpeeseen. (Hyöty)liikunta keskittyy kasvukauteen.
Tästä lähtien käytän laskelmien pohjana 2200 kcal:in päivätarvetta, mikä merkitsee vuositasolla 800 000 kcal:ia. Aiempi vuosiarvio oli 900 000 kcal.
Viime vuoden (2019) omavaraisuusaste olisi uuden vertailuluvun mukaan juuri se 25 %, mikä oli tavoitekin.
Palsta
Kasvimaapalstalla olen viljellyt tänä vuonna perunaa, porkkanaa, lanttua, härkäpapua, hernettä, palsternakkaa, pensaspapua, sipulia ja kesäkurpitsaa. Muutama huomio näistä (sulkeissa karkea kalorimäärä, luvut haettu finelistä).
Peruna: Osan perunamaasta istutin puolikkailla siemenperunoilla. Ei toimi. Perunamaa on samassa paikassa kuin viime vuonna (aiemmin ollut juolavehnikkönä) ja sepän toukkia on yhä maaperässä riesaksi asti. Katteena käytetty olki on ehkä vienyt maaperästä typpeä, sillä perunanvarret näyttivät hieman kalvakoilta. Osa potuista on vielä maassa, satoa voisi tulla vaatimattomat 25 kg (noin 18 000 kcal).
Porkkana: Porkkanaa kylvin ensimmäistä kertaa kaksi lohkoa (yksi lohko = 8 m x 1,2 m). Kesällä rusakko tykkäsi syödä naatteja, mutta harsolla sain ongelman ratkaistua. Sen sijaan vesimyyrä rokotti aika isosti toista lohkoa, ja jouduin nostamaan porkkanat siitä syyskuun alussa kesken kasvukauden. Vaikka en pidä tappamisesta, ensi kesän tavoitteeksi voisi ottaa vesimyyrän nitistämisen. Osa porkkanasta on vielä maassa, satoa tulee ehkä 30 kg (10 000 kcal).
Lanttu: Lanttua laitoin yhden lohkon. Siirsin harvennustaimia toiseen lohkoon ja ne lähtivät aika hyvin käyntiin. Lantut ovat vielä maassa. Näihin myyrä ei näytä kajoavan. Satoa saattaisi tulla 20 kg (7000 kcal).
Härkäpapu: Vielä osa korjaamatta, satoa tullee kolmisen kiloa (3000 kcal).
Herne: Kaksimetriseksi kasvava Inkilä-maatiaisherne on palstalla komea näky. Kahdeksan metrin tuplarivi antoi satoa 2,6 kg (3000 kcal), mikä on mielestäni erittäin hyvin.
Palsternakka: Vielä maassa, satoa muutamia kiloja (2000 kcal).
Pensaspapu: Lämmin alkukesä houkutteli (taas) kylvämään liian aikaisin. Suurin osa siemenistä jäi itämättä. Satoa vain 1,5 kg (500 kcal), vaikka sään puolesta olisi voinut tulla nelinkertainen määrä.
Sipuli: Kärsi alkukesän kuumuudesta ja hukkui heinäkuussa heiniin. Satoa 3,3 kg (1000 kcal).
Kesäkurpitsa: Olikohan 8 taimea, satoa 23 kg (4000 kcal).
Yhteensä palstalta tulisi vajaat 50 000 kcal. Vietin palstalla tänä vuonna aikaa vain 70-80 tuntia (viime vuonna 100 tuntia), mikä on tietenkin liian vähän. Paremmalla hoidolla esimerkiksi lantut olisivat antaneet enemmän satoa. Nyt harventaminen jäi puolitiehen.
Piha
Pihasta ei ole paljoa kerrottavaa. Vähän kurpitsaa, parikymmentä kiloa omenaa, muutama kilo lehtikaalta, yrttejä, vähän herukoita. Ehkä 10 000 kcal. Kunhan pensasaita, johon istutimme hyötykasveja, alkaa tuottaa, satoa tulee jonkin verran enemmän.
Pihan ja palstan yhteenlaskettu energiamäärä on 60 000 kcal (viime vuonna 75 000). Perunasato oli tänä vuonna huomattavasti viime vuotta pienempi. Myös omenoita on ollut vähemmän.
Marjat
Mustikkavuosi oli oikein hyvä ja sitä tulikin kerättyä omaan käyttöön peräti 178 kg (115 000 kcal). Tällä pitäisi pärjäillä ensi kauteen. Vadelmaa kerättiin reilu 20 kg (10 000 kcal), herukoita samoin (12 000 kcal). Hillaa saatiin vajaa sangollinen (4500 kcal). Puolukat on vielä keräämättä, samaten marja-aroniat, joista ajattelin kokeilla tehdä hyytelöä.
Marjametsästä on siis toistaiseksi tullut reilut 140 000 kcal, mikä on ehkä 30 000 kcal enemmän kuin viime vuonna.
Mikä sienikesä!
Jokaisella sienivuodella on niin vahvat erityispiirteet, että ei ole olemassa mitään "normaalia sienivuotta". Viime vuonna metsissä ei ollut oikeastaan mitään, mutta tänä vuonna sato oli aikainen ja runsas. Etenkin herkkutatilla oli huippuvuosi ja kantarellia oli tavallista enemmän.
Sienikesä (heinä-elo) 2020 oli ehkä tämän vuosituhannen toiseksi paras (kesän 2003 jälkeen), mutta sienisyksy (syys-loka) 2020 ei ole paljoa tarjonnut ainakaan vielä. Suppilovahveroa löytyi vain kosteista paikoista, kun kävin tutkimassa tilannetta jokin aika sitten.
Metsäsieniä on kerätty tähän mennessä yli 90 kg (27 000 kcal), joista suurin osa herkkutatteja. Lisäksi sienten kasvatus on laajentunut sisätiloissa (kellarissa on pieni sienimö) ja siirtynyt pihamaalle (pihalla pölliviljelmiä ja kaksi sienipetiä). Osterivinokasta on saatu 24 kg (6000 kcal).
Sienikausi toki vielä jatkuu, mutta tässä vaiheessa kaloreita on kerätty talteen 33 000.
Kuoretta lippoamassa
Kalaa on saatu noin 30 kg, joista 22 kg kuoretta (22 000 kcal) ja vähärasvaisempia kaloja loput (6500 kcal).
Viime vapun jälkeen olin ensimmäistä kertaa kuoretta lippoamassa, mistä kirjoitin Lapselliset miehet -blogiin. Ja ennakkotietona: ensi keväänä on Joensuuhun tulossa EU-rahoitteinen kuorefestivaali. Seuratkaa paikallista uutisointia huhtikuussa!
Kalasta kaloreita on tähän mennessä kertynyt 28 500. Kalan määrää voisi melko vaivattomasti lisätä.
Yhteenvetoa ja pohdiskelua
Kun kaikki tämä (eli nuo neljä kursivoitua lukua) summataan yhteen, päästään suuruusluokkaan 260 000 kcal, mikä on noin 33 % laskennallisesta yhden aikuisen vuotuisesta energiatarpeesta. Vielä puuttuu siis 140 000 kcal, jotta päästäisiin 50 %:n tavoitetasoon. Puolukoiksi muutettuna puuttuvat kalorit tarkoittaisivat 250 kiloa - siinä olisikin lapsilla syöminen.
Oletetaan, että rekrytoisin perhettä mukaan tähän hommeliin, olisimme ahkeria ja kokoaisimme puolukkaa 100 kg (56 000 kcal) ja marja-aroniaa parikymmentä kiloa (10 000 kcal), saisimme maa-artisokkaa kohopenkistä 5 kg (2500 kcal) ja suppilovahveroita ja muita sieniä talteen vielä 25 kg (6500 kcal), ja jostain vielä siunaantuisi omenoita 20 kg (7000 kcal). Näillä eväillä päästäisiin 342 000 kcal:n paikkeille eli 43 %:n tavoitetasoon. Hyvin todennäköistä kuitenkin on, että jään selvästi jälkeen tämän vuoden tavoitteesta.
Vielä vaikeampaa on näillä spekseillä päästä ensi vuoden 75 %:n tasoon. Rajoittavia tekijöitä on erityisesti kaksi: vähäinen viljelypinta-ala ja kellarin puute. Molemmat kysymykset pitää saada ratkaistua ensi vuonna, ensin mainittu viimeistään toukokuussa, jälkimmäinen viimeistään syyskuussa.
Myös viljelyn intensiteettiä voi ja pitääkin kasvattaa, mikäli tavoitteeseen halutaan päästä. Pihan roolia täytyy kasvattaa (parhaana kesänä korjasin satoa yksin kohopenkistä noin 90 kg).
Ajattelin, että tekisin tähän vielä viljelysuunnitelmaa ensi vuodelle, mutta eiköhän teksti ole kyllin pitkä ilman sitäkin.
Tarkistakaa faktat ja numerot! Voi olla, että sekaan on lipsahtanut virheitä.
Topi Linjama
Kirjoittaja on joensuulainen freelance-toimittaja ja filosofian maisteri
