Selkeys & kauneus

Tässä tähtäyspisteistä: ajattelun ja ajatusten ilmaisun selkeys ja kauneus.

Kyse on ilmaisuvälineen hallinnasta ja siitä, että on jotakin sanottavaa.

Pyytämistä ja kokemista

Miten täällä tulisi olla?

Sukupolvet ennen meitä olivat täällä nuotaten. Siitä on säilynyt paikannimiä, kuten Joensuun Noljakan Nuottaniemi, vanha apajapaikka.

Sunnuntaina pääsin vetämään rantanuottaa tälle järvelle.

Nuotatessa mieleen nousi verbit kokea ja pyytää. Ikivanhaa kalastusta harjoittaessa kokemisen ja pyytämisen kaksi merkitystä kohtasivat toisensa syvällä, yhtyivät ja sulautuivat toisiinsa.

Kun asiat yhdistyvät, huomaa ajatuksellista kahtiajakoa, joka heijastuu kieleen. Puhumme huolettomasti tutusta ihmisen alueesta, kulttuurista, ja sille vastakkaisesta toisesta, luonnosta tai ympäristöstä. Me suomalaisetkin olimme kerran toisia, mutta olemme nousseet sieltä ylös, olemme nousseet luonnosta kulttuuriin, mistä kiitos muun muassa maanviljelykselle, kristinuskolle ja valistuksen kehitysoptimismille.

Tästä yläpuolellenousemisesta on seurannut, että ympäristö ja luonto näyttäväkin tarvitsevan ihmistä. Luonto ei tule toimeen ilman luonnonsuojelua eikä metsä ilman metsänhoitoa. Kun me suojelemme ja hoidamme näitä raukkoja, niin kyllä ne siitä vähitellen toipuvat.

Niin paljon kuin arvostan luonnonsuojelua, yhdyssana kärsii herruusajattelusta. Mikä tilalle, sitä en osaa sanoa. Ehkä jotain kanssa-olemista.

Metsät ja järvet ovat itseriittoisia, ne tulevat toimeen ilman meitä. Mutta me emme tule toimeen ilman niitä, vaikka kulttuuri ei haluakaan myöntää, että alussa oli "ympäristö". Esivanhempamme ymmärsivät tämän, eikä sen vuoksi ole ihme, että metsä ja järvi olivat heille olentoja ja subjekteja, eivät objekteja ja toiminnan kohteita.

Pyysimme siikaa, muikkua, ahventa ja särkeä, jotka savustimme illan pimeässä. Söimme, ei ollut enää nälkä, saunoimme ja kiitimme jumaliamme.