Omavaraistieto kiertoon -hanke käynnistyy Joensuussa

Ensin asia lyhyesti:

Omavaraistieto kiertoon on kestävyysmurrokseen tähtäävä hanke, jonka työpajapäivissä opitaan ja tehdään yhdessä konkreettisia asioita (kalastus, viljely, marjastus, käsityöt).

Sanoitamme sitä, mitä siirtymä kokemus- ja tunnetasolla merkitsee. Työstämme oppimisen ja yhdessäolon kokemuksia, kytkemme ne laajempiin yhteyksiin ja löydämme elämälle merkityksiä ylikulutuksen ulkopuolelta.

Vakaumuksemme on, että mielekkäiden asioiden tekeminen yhdessä kanavoi ahdistuksen toivoksi.

Joensuun seudulla tapahtuvaa hanketta rahoittaa Itä-Suomen aluehallintovirasto ja sen toteuttaa Sanaratas ry. Hanke on suunnattu alle 29-vuotiaille, mutta mukaan otetaan myös vanhempia ihmisiä, jotka haluavat jakaa tietotaitoaan ja tukea nuoria elämässä eteenpäin.

Aloitustilaisuuteen voi ilmoittautua täällä.

Opetellaan kasvimaahommia.

Sitten vähän pidemmästi.

Jatkuvasta kasvusta merkitykselliseen elämään

Kasvun rajat iskeytyvät silmille maastopaloina, myrskyinä, kuivuutena, rankkasateina, eläinpopulaatioiden rajuna pienenemisenä, sukupuuttoina ja valtamerien muovilauttoina. Jotta ihmiskunta voi jatkaa tätä elämäksi kutsuttua ihmeellistä matkaa, asioiden on muututtava paljon ja nopeasti.

On hylättävä ajatus jatkuvasta kasvusta - paitsi jos sillä tarkoitetaan rakkauden, luottamuksen, ilon ja merkityksellisyyden kaltaisten asioiden jatkuvaa kasvua. Parempia kasvu- ja elinoloja ei enää voi perustaa aineellisen ja taloudellisen kasvun varaan. Täytyy löytää muita olemisen tapoja; tulee oppia ajattelemaan ja elämään ilman jatkuvaa kasvua.

Tiedämme, että itselle mielekkäiden ja muiden kanssa asioiden yhdessä tekeminen voi kanavoida ahdistusta ja voimattomuutta toivoksi. Kestävyysmurros ja systeeminen siirtymä kestämättömästä kulttuurista kestävään on paljolti mielellinen siirtymä. Tähän siirtymään tarvitaan asenteiden muutosta, luovuutta, rohkeutta ja mielikuvitusta. Se voi tapahtua yhteisessä toiminnassa, löytämällä merkityksiä ylikulutuksen ulkopuolelta ja sanallistamalla ja jakamalla näitä kokemuksia.

Opetellaan kalahommia.

Omavaraistaitoja, yhteisöjä ja vaikuttamista

Omavaraistieto kiertoon vastaa konkreettisin tavoin näihin tosiseikkoihin. Tavoitteena on, että hankkeeseen osallistuvat nuoret

1. oppivat omavaraistaitoja,
2. saavat kontakteja ja samanhenkisten verkostoja,
3. oppivat sanallistamaan, mitä systeeminen siirtymä voisi kokemisen ja tekemisen tasolla merkitä, ja
4. voivat halutessaan osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun.

Hankkeessa opitaan viljelyn, marjastuksen, sienestyksen, kalastuksen ja käsitöiden kaltaisia taitoja, joista on hyötyä elämässä, olivatpa sen reunaehdot millaiset hyvänsä. Itse tekeminen ja omavaraistaitojen oppiminen vahvistavat pystyyvyden kokemusta ja itsetuntoa.

Työpajapäivät jakautuvat kolmeen "koriin", joista yhden teema on kasvimaa & puutarha, toisen metsä & järvi ja kolmannen kädentaidot & rakentaminen. Tiedossa on mm. kasvimaan suunnittelua, kuoreiden liippimistä, kasvimaapalstan perustamista, polkupyörän korjausta, huussin rakennusta sekä retkiä mustikka- ja sienimetsään.

Opetellaan marja- ja sienihommia.

Ei lisää paineita nuorille

Mottona on se, että nuoria kannustetaan olemaan sitä, mitä he ovat, ja tulemaan siksi, miksi he ovat tulossa. Kenenkään ei tarvitse rakentaa brändiä tai alkaa yrittäjäksi ja oman elämänsä toimitusjohtajaksi. Nuorten maailmassa vaatimuksia ja paineita on jo riittävästi - tämä hanke ei niitä enää lisää.

Hanke on yksi porrasaskelma, kun laskeudutaan kohti kestävämpää maailmaa. Sanomme laskeudutaan, koska valtaosa nykymaailman ongelmista johtuu ihmisen ylettömästä puuhakkuudesta. Kestävä maailma on nykymaailmaa olennaisesti hitaampi ja levollisempi.

Kestävämmässä maailmassa, jollaiseen tässä hankkeessa pyritään, ihminen tuntee kuuluvansa maailmaan, paikkaan ja yhteisöön. Yhdessä tekeminen ja kokemusten jakaminen auttaa nuoria tavoittamaan elämälle tarkoituksia, joiden puolesta toimiminen pitää elämänhalua yllä.

Opetellaan rakennushommia.

Toisen osaan asettuminen luontoyhteyden ydintä

Ihminen on vain yksi osa luontoa, mutta ihmisellä on niin paljon valtaa, että olemme siirtäneet planeetan antroposeenin aikakauteen.

Tässä hankkeessa ajatellaan, että tämä hallitsijalaji on myös läpeensä eettinen olento; me kykenemme tajuamaan tekojemme seurauksia toisten ihmisten ja luontokappaleiden näkökulmasta. Siksi empatia, toisen osaan asettuminen ja asioiden katsominen toisen ihmisen tai olennon näkökulmasta on olennaisen tärkeä taito. Nämä kyvyt ovat keskeisiä myös luontoyhteyden kehittymisessä. Sellaisesta, mistä välittää, mitä rakastaa, mikä on itselle tärkeää ja mikä on lähellä, haluaa pitää huolta.

Miksi lähtisin mukaan? Mihin sitoudun?

Miksi mukaan? Syitä on monia. Ensinnäkin hankkeen tapahtumissa saa aina jotakin syötävää. Toiseksi niissä voi oppia uusia asioita, tutustua kivoihin ihmisiin ja saada raitista ilmaa. Kolmanneksi voi käydä niin, että elämä alkaa tuntua enemmän elämisen arvoiselta. Neljänneksi alle 29-vuotias osallistuja voi saada Tieto kiertoon -osaamismerkin, joka kukaties hyödyttää työnhaussa tai muutoin.

Hankkeesta voi noukkia rusinat pullasta ja osallistua niihin työpajapäiviin, joihin haluaa ja pääsee. Tieto kiertoon -merkin voi kuitenkin saada vain, jos osallistuu useampiin tapahtumiin.

Kannattaa tulla aloitus- ja infotapahtumaan la 26.2.22 klo 14-17 (ilmoittautumislinkki täällä) ja tutkailla, olisiko tämä oma juttu. Sanarattaan sivuilla kerrotaan myöhemmin muista hankkeen tapahtumista.

Yhteistyökumppaneita on koko joukko, mm. ALL-YOUTH-hanke, Opintokeskus SIVIS, Kohtuus Vaarassa -liike ja Omavaraopisto. Hanke kestää ainakin tämän vuoden.

Ilmoittaudu mukaan, jos kiinnostuit! Lisätietoja allekirjoittaneelta.

Topi Linjama, linjama@gmail.com, 045 1385789

Omavaraistieto kiertoon -hankkeen työntekijä

Eri raaka-aineiden energiasisältöjä

Seitsemännessä Kohti omavaraisuutta -kirjoituksessa luetellaan raaka-aineita ja kootaan yhteen ruokaomavaraisuuteen liittyviä numeroita. Samalla kirjoitus toimii luentomateriaalinani Omavaraopiston kurssilla myöhemmin keväällä.

Lähtökohta

Pyrin neljän vuoden aikana mahdollisimman vähällä koneavustuksella saavuttamaan yhden ihmisen laskennallisen ruokaomavaraisuustason. Ruokavalioni koostuu kasveista, sienistä ja kalasta.

Minua kiinnostaa ensinnäkin se, mitä tällainen hanke merkitsee fyysisenä kokemuksena: miltä tuntuu viljellä maata käsipelillä, kerätä marjoja ja sieniä, kalastaa, ja sopeuttaa ruokavaliota kohti näitä ruoka-aineita. Toisaalta minua kiinnostaa konkreettiset määrät: paljonko on varastoitava mitäkin, paljonko on syötävä, jotta nälkä pysyy poissa ja niin edelleen.

Oletan vuosikulutukseni olevan 800 000 kcal (eli tämän kolmannen kasvukauden tavoitteena on 3/4 tästä eli 600 000 kcal) ja tässä tekstissä käytän vertailulukuna tuota lukua. Päivätarpeena se vastaa 2200 kcal:a. Energiasisällöt olen poiminut fineli-tietokannasta.

Energiansaannin peruspilareita ovat hiilihydraatit ja rasvat. Näitä saadaan kaupasta ostetussa ruoassa yleensä liikaa, mutta kasvispainotteisessa ruokaomavaraisuudessa etenkin rasvoja kertyy vähän.

Kesäkurpitsan hehtaarisato voi olla luokkaa 70 000 kg

Kasvimaa

Kun omavaraisteleva viljelijä tekee viljelysuunnitelmaa, hänen täytyy ottaa huomioon monia asioita, joista ruoasta saatava energia on vain yksi. Tässä tekstissä en käy läpi viljelykiertoa, maaperän laatua, kasvimaan sijaintia, tuholaisia, säilöntäkysymyksiä tai muuta sellaista. Keskityn pelkästään energiasisältöön. Lopussa pari sanaa ruokavaliosta.

Alla olevassa taulukossa kerrotaan kasvisten energiasisältö 100 grammaa kohti. Esimerkinomainen valikoima käsittää minulle tuttuja kasviksia.

Sulkeissa on kilomäärä, joka kyseistä raaka-ainetta tarvitaan kattamaan päivän 2200 kcal:n energiantarve. Samalla oletetaan, että energiasisältö ja energiantarve ovat vertailukelpoisia lukuja - asia, jota en ole mistään tarkistanut.

• härkäpapu 102 kcal (2,2 kg/pv)
• peruna 75 kcal (2,9 kg/pv)
• herne 75 kcal (2,9 kg/pv)
• punajuuri 44 kcal (5,0 kg/pv)
• lanttu 35 kcal (6,3 kg/pv)
• porkkana 33 kcal (6,7 kg/pv)
• valkokaali 31 kcal (7,1 kg/pv)
• kesäkurpitsa 18 kcal (12,2 kg/pv)
• kurpitsa 16 kcal (13,8 kg/pv)

Jos taulukko suhteutettaisiin viljelyssä käytettyyn pinta-alaan, järjestys muuttuisi. Palkokasvien hehtaarisato on tyyliin viidesosa perunan tuotosta. Punajuuren, lantun, porkkanan, kaalin ja kurpitsan hehtaarisato voi olla huomattavasti perunaa suurempi. Arvelen kuitenkin, että peruna on näistä paras, jos vertaillaan hehtaarilta saatua energiamäärää.

Puutarha ja metsä

Alla vastaavasti muutamia minulle tutuimpia hedelmiä, marjoja ja sieniä samalla logiikalla kuin yllä.

• omena 35 kcal (6,3 kg/pv)
• mustaherukka 74 kcal (3,0 kg/pv)
• mansikka 45 kcal (4,9 kg/pv)
• vadelma 48 kcal (4,6 kg/pv)
• mustikka 65 kcal (3,4 kg/pv)
• puolukka 56 kcal (3,9 kg/pv)
• herkkutatti 30 kcal (7,3 kg/pv)
• suppilovahvero 24 kcal (9,2 kg/pv)

Suppilovahvero ei sisällä paljoakaan energiaa

Näistä muutamista esimerkinomaisista luvuista näkee selvästi yhden seikan: itse viljeltyjä kasviksia ja itse poimittuja marjoja ja sieniä pitäisi syödä hyvin paljon, jos pelkästään niillä haluaa pitää nälän loitolla. Esimerkiksi kuuden omenakilon syöminen päivässä on jo teknisesti kova suoritus. Erityisen vähän energiaa on sienissä, joista 90 % on vettä ja loput pitkälti kuituja ja proteiineja.

Täytyy myös huomata, ettei tässä vertailussa oteta huomioon sitä, että jos vähänkään jotakin tekee, energiaa kuluu päivässä helposti enemmän kuin 2200 kcal.

Kalat & muutama vertailuluku

Vielä muutama luonnonkala taulukkoon samalla logiikalla.

• muikku 111 kcal (2,0 kg/pv)
• särki 95 kcal (2,3 kg/ov)
• hauki 81 kcal (2,7 kg/pv)

Rasvaisessa ja vähärasvaisessa kalassa on eroa myös energiansaannin (ei pelkästään omega-rasvahappojen) näkökulmasta. Ahven, kuha ja hauki ovat sieltä kevyemmästä päästä, lohikalat rasvaisimmasta.

Otan lopuksi muutaman, hieman satunnaisen vertailuluvun.

• kananmuna 134 kcal (1,6 kg/pv)
• kirjolohi filee 171 kcal (1,3 kg/pv)
• naudan jauheliha 227 kcal (1,0 kg/pv)
• ruisleipä 267 kcal (0,8 kg/pv)
• kaurahiutale 382 kcal (0,6 kg/pv)
• sokeri 406 kcal (0,5 kg/pv)
• voi 727 kcal (0,3 kg/pv)
• ruokaöljy 884 kcal (0,2 kg/pv)

Lopuksi

Tämän pienen tekstin tai harjoitteen tarkoitus on antaa osviittaa, mistä energiaa saadaan (ja mistä ei). Ruokavalion koostaminen on kokonaan toinen asia, mutta puhutaan siitäkin vielä hieman.

Ruokavaliota kannattaa muuttaa hitaasti. Suoliston mikrobifauna vaatii aikansa tottuakseen uudenlaisiin ravintoaineisiin ja runsaampaan kuituun, jota ruokaomavaraisuuteen tähtäävä kasvispainotteinen ruokavalio runsain määrin sisältää. Runsas kuitujen määrä onkin yksi tällaisen ruokavalion parhaita puolia, sillä riittävä kuitujen saanti on terveellisen ruokavalion keskeisimpiä (ellei keskeisin) tekijä.

Mutta mitä tällaisesta kasvis-sieni-luonnonkala-ruokavaliosta mahdollisesti puuttuu? Siitä tiedän paljon vähemmän. Talvisaikaan söin D-vitamiinia ja nyt keväällä sen jälkeen, kun olen luopunut maitotuotteista ja syönyt vähänlaisesti kalaa, aloin napsia B12-vitamiinia. Mutta onko ruokavaliossa muita katvealueita - sitä en tiedä.

Topi Linjama

Kasvukausi 2019 numeroina

Neljäs Kohti omavaraisuutta -kirjoitus, jossa käydään läpi päättymässä olevaa kasvukautta energian ja työn näkökulmista ja hahmotellaan seuraavan kasvukauden askelmerkkejä.

Tämän sarjan ensimmäisessä kirjoituksessa esitin, että nostaisin vähitellen perheemme ruokaomavaraisuuden tasoa. Nyt kun kasvukausi alkaa olla lopuillaan, on aika tarkastella, millä askelmalla olen, mitä olen oppinut ja mihin suuntaan jatketaan.

Jaan ruokapuolen vähän epäloogisesti kolmeen osaan: 1) kasvimaa, 2) marjat ja hedelmät (puutarha & metsä) ja 3) sienet.

1. Kasvimaa

Noin kolmen aarin kasvimaalta (ja kasvihuoneesta) satoa on tullut yhteensä 150 kg. Eniten sain perunaa (71,7 kg / 53 800 kcal), kurpitsaa (21,9 kg / 4400 kcal), porkkanaa (21 kg / 6900 kcal) ja tomaattia (8 kg / 1800 kcal). Yhteiskalorimääräksi arvioin 75 000 kcal.

Sadonkorjuuta 20.9.2019

Kasvimaalla vietin aikaa kasvukauden aikana noin sata tuntia. Vielä on joitakin syystöitä tekemättä, vaikka sato onkin kerätty.

Helpoimmat kalorit tulivat puolen aarin perunamaasta. Tunnin työpanos tuotti keskimäärin 1,7 kg perunaa. Suuri osa työstä kului perunamaan perustamiseen, joten olettaa sopii, että ensi kesänä sitä saadaan vähemmällä työllä.

Peruna menestyi kohtuullisesti, vaikka tein perunamaan juolavehnää kasvaneelle lohkolle. Perunoissa oli paljonlaisesti keltaisia sepäntoukkia, koska ne viihtyvät heinäpellossa. Lajike oli erinomaisen maukas luomu-Annabelle.

Kurpitsat jurottivat pitkälle heinäkuulle, ja sitten palstalle iski vielä harvinaiseen aikaan (7.8.) halla. Kylmä ja kuiva kesä ei suosinut kurpitsaa ja miltei aarin kurpitsamaa tuotti kurpitsaa vain muutaman vaivaisen kilon. Enemmän taisin saada kotipihan kohopenkistä, joka on vähemmän hallanarka. Ensi kesänä en ehkä laita viittäkymmentä taimea.

Kumma kyllä halla ei tehnyt vahinkoa naapuripalstalla. Nähdäkseni ainut ero oli se, että minulla ei ollut korkeampia kasveja seassa, mutta naapurilla oli. Täytyy pohtia tätäkin asiaa ensi kaudeksi.

Porkkanan työläys kitkemisvaiheessa palkittiin, kun toin palstalta tuoreita porkkanoita pöytään. Ne hävisivät alta aikayksikön. Nyt porkkanaa oli kymmenen neliötä, ensi kesänä laitan paljon enemmän. Satoisuus oli siis yli 2 kg / neliömetri, kun perunaa tuli neliöltä vain hieman toista kiloa.

Huhtikuun lopussa kylvetty härkäpapu menestyi hyvin. Kymmenen neliön lohko tuotti 3 kg härkäpapuja, mikä tarkoittaisi 3000 kg:n hehtaarisatoa, mikä lienee aivan kelvollinen määrä. Ensi vuonna kylvän paljon enemmän härkäpapua, koska a) se on varma, b) se ei vaadi juurikaan hoitoa, c) se on helppo säilöä ja d) käyttää, kunhan vain älyää alkaa tehdä siitä hummusta.

Kasvimaan kuriositeetteina voisi mainita juolavehnäkahvin ja valkosipulivoissa paistetut lehtokotilot. Vuohenputkipestosta tuli suosikki.

2. Marjat ja hedelmät

Metsän ja pihan marjoista ja hedelmistä eniten saimme mustikkaa (110 kg / 71 500 kcal), omenaa (26 kg / 9800 kcal), herukoita (19 kg / 10 800 kcal) ja vadelmaa (19 kg / 9100 kcal). Yhteensä tästä osastosta kertyy noin 120 000 kcal, mutta puolukkaa, omenaa, aroniaa ja karpaloa saattaa vielä kertyä.

Mustikka on lempparimarjani ja sitä on tullut vuosien mittaan poimittua ehkä viisi- tai kuusituhatta litraa, josta valtaosan olen myynyt. Tämän vuoden omaan käyttöön kerätty 180 litraa on enemmän kuin minään aiempana vuonna. Mustikkakeittoa pitäisi nyt riittää joka päivä vuoden ympäri, minkä lisäksi tiedossa on pari viikkoa juolukkakeittoa, kun juolukkaa sattui eräältä suolta löytymään.

Vadelma on erinomainen mustikkasopan maustaja, mutta sitä on tuskastuttavan hidas poimia. Omena sen sijaan on vaivaton kerätä ja sitä on tänä vuonna tullut paljon.

Tämän osaston helpoimmat kalorit tulivat mustikkametsästä ja omenapuun alta. Molemmissa tunnin työpanos tuotti kaksi kiloa marjaa tai hedelmää, mutta koska mustikassa on enemmän kaloreita, se vie pidemmän korren. Laskin työpanokseen matkat, keruun, putsauksen ja säilönnän (mustikat pakastimeen, omenat hilloksi).

Huvittavaa muuten, että perunaa viljelemällä pääsisin 2-3 euron tuntitaksoille, mutta mustikkaa poimimalla 20-30 euron tuntumaan. Tämä johtuu muun muassa siitä, että teollisessa perunan viljelyssä voidaan - toisin kuin mustikanpoiminnassa - hyödyntää koneita ja niiden käyttämää halpaa energiaa, jonka hinnassa ei näy ympäristövaikutukset.

3. Sienet

Sienistä ei ole paljoa kerrottavaa, koska Pohjois-Karjalan sienisyksy on ollut heikoin 40 vuoteen. Näin arvioi eräs pitkän linjan sieniharrastaja.

Jotakin sentään löytyi. Korvasieniä kerättiin keväällä muutama ämpäri (6 kg / 1300 kcal), kosteikkovahveroita löytyi hieman (4 kg / 1000 kcal) ja takapihan kanto on antanut koivunkantosientä (3 kg / 600 kcal). Yhteensä sieniä on kerätty 30 kg (8000 kcal), mutta erikoista on se, ettei säilöön asti ole saatu juuri mitään. Suppilovahveroita voi toki vielä löytyä.

Pitkän etsinnän jälkeen 26.9. löytyi suppilovahveroita

Tuoretta sientä saan kuitenkin ympäri vuoden, sillä kellarissa on laajeneva osterivinokasviljelmä. Tätä erinomaista sientä voi kasvattaa vaikka kahvinporoissa, mutta itse suosin olkipellettiä. Ennakkotietona sellaista, että kevätpuolella Joensuun kansalaisopistolle tullee kurssi, jolla opetellaan osterivinokkaan kasvatus.

Jos panos/tuotos-suhdetta ajatellaan, niin esimerkiksi kiloon suppilovahveroita (keruu+putsaus kuivattavaksi) kului tämän syksyn retkellä aikaa miltei kolme tuntia, mikä on paljon.

Mitä seuraavaksi?

Tavoitteita voi asettaa - eri asia, mitkä niistä toteutuu.

Tänä vuonna itse tuotetun ja kerätyn ruuan energiamäärä on suuruusluokaltaan 200 000 kcal. Mahdollisia varastotappioita ei ole tässä huomioitu. Tällä energiamäärällä elelisin tuollaiset kaksi ja puoli kuukautta. Tavoitteena on saada tämä luku tuplattua ensi vuonna.

Ensi vuonna aion laajentaa kasvimaata neljään aariin. Valitsen kasvit siten, että palsta antaa satoa, tulipa kesästä sitten kuuma tai kylmä. Porkkanan ja härkäpavun alaa lisään, kurpitsan osuutta vähennän. Laitan palsternakkaa syyskylvönä ja kasvatan jotakin nopeakasvuista kasvia, jonka taimilla voisi paikkailla kasvimaan aukkokohtia vaikka vielä heinäkuussa. Lisään vuoro- ja ruutuviljelyä. Kellariongelma täytyy selvittää syksyksi.

Sienten viljelyä ajattelin laajentaa pihamaalle. Siitakesienet voisivat menestyä ristiin pinotuissa koivupölleissä pihan varjoisassa päädyssä. Joku Erkki Pöytäniemen kaltainen henkilö pystyy varmaan auttamaan minua tässä alkuun. Jos sienivuosi on hyvä, kerään sieniä myös huonon vuoden varalle. Tyhmää, kun sienivarasto on loppusyksyllä melkein tyhjä.

Topi Linjama

Kirjoittaja on joensuulainen freelance-toimittaja ja filosofian maisteri

Sienet osana ruokavaliota

Toinen Kohti omavaraisuutta -kirjoitus, jossa kysytään, millainen rooli sienillä voisi olla omavaraiseläjän ruokavaliossa.

Sienet ihmisravintona

Suomalaisissa sienioppaissa tavataan sanoa, että sienten arvokkain puoli on maku. Sanotaan myös, että sienten kuiva-aineesta voi olla lähes puolet proteiinia, minkä lisäksi kuiva-aineessa on runsaasti kuituja sekä joitakin hivenaineita ja vitamiineja. Kirjoitin sienten ravintosisällöstä Maaseudun Tulevaisuuteen pari vuotta sitten jutun, jonka sisällön voisi kiteyttää edellisen virkkeen lisäksi niin, että tateissa on paljon beetaglukaania (vesiliukoinen kuitu, jonka yhteydessä saa käyttää terveysväittämää) ja suppilovahveroissa (ja sen sukulaisissa) melko paljon D2-vitamiinia.

Maun ja vitamiinien lisäksi sieniä syödään maailmalla paljolti sen vuoksi, että niitä pidetään funktionaalisina elintarvikkeina. Kirjoitin sienten terveysvaikutuksista artikkelin, joka mielestäni kuuluu parhaimpiin saavutuksiini journalismin alalla. Jätän funktionaalinen elintarvike -sivupolun omavaraisuusteeman yhteydessä kuitenkin tähän.

Energianäkökulmasta sienillä ei kuuhun lennetä: tuoreen herkkutatin energiasisältö on lantun ja porkkanan luokkaa eli aika kevyttä ravintoa. Suuri ero sen sijaan on proteiinien määrässä ja koostumuksessa. Sienistä saa kaikkia kahdeksaa aminohappoa, joita ihminen ei pysty itse valmistamaan, ja esimerkiksi herkkutatin aminohappokoostumus on lähellä punaista lihaa, sanoo Arja Hopsu-Neuvonen Marttaliitosta.

Sienten rooli ruokavaliossa

Paljonko sieniä syödään? YLEn jutussa kerrotaan, että Suomessa keskimäärin puoli kiloa vuodessa (kun Aasiassa vedetään tyypillisesti 20 kiloa vuodessa). Moni ei syö sieniä lainkaan, joten ehkä himosienestäjät syövät hyvinkin paljon?

Selvittelin sieniharrastajien sientenkäyttöä muutamassa somen sieniryhmässä. Keskusteluista syntyi varsin nopeasti kuva, että harvalla on tarkkaa käsitystä siitä, kuinka monta kiloa vuodessa sieniä tulee syötyä. Tämä ei ole lainkaan kummallista - emmehän muutenkaan kirjaa ylös syömiämme ruokamääriä. Sienten osalta tilannetta hankaloittaa se, että niitä syödään runsaasti sesonkiaikaan ja satoa säilötään kuivattuna, pakastettuna ja suolattuna. Ja että osa sadosta annetaan ystäville ja naapureille.

Toisaalta havaitsin, että aktiivisetkin sienestäjät syövät sieniä vuoden ympäri ehkä muutaman kerran viikossa, jotkut päivittäin. Oletetaan, että ihminen syö päivittäin sieniä yhdellä aterialla. Oman kokemuksen pohjalta sanoisin, että kastikkeeseen tai muuhun sieniruokaan uppoaa tuorepainossa mitattuna helposti tuollaiset 200 grammaa sieniä päätä kohti. Kuivatut sienet menevät pakastettuja paremmin. Tällä lukemalla vuosikulutukseksi saadaan 73 kiloa, joka on jo varsin kunnioitettava määrä. Energiasisällöltään (21 900 kcal) tämä määrä vastaa ehkä viikon energiantarvetta.

Paljonko sieniä sitten voisi syödä?

Ainakaan mitään yleistä terveydellistä syytä rajata sienten käyttöä ei tunneta, sanoo Arja Lyytikäinen Evirasta. Säteilyannoksista huolestuneet voivat keitellä sieniä vedessä. Itse kompensoin säteilyasian siten, että jätän kerran vuodessa polttamatta askillisen tupakkaa.

Yhden pohjalukeman tarjoaa omavaraisviljelijä Lasse Nordlund, joka kertoo syöneensä sieniä noin 200 kiloa vuodessa (noin 6 % vuoden energiantarpeesta). Tämä tarkoittaisi reilua puolta kiloa sieniä päivässä.

Mietin, miten Lassen suuruusluokkaan voisi päästä (jos ei syö kahta sieniateriaa päivässä), ja alitajunta tarjoili toissapäivänä yhden mahdollisen ratkaisun.

Isohaperoita

Meillä sieniä syödään keskimäärin ehkä 3-4 kertaa viikossa. Tyypillinen arkiruoka on perunoita tai pastaa ja sienikastiketta, jossa on sipulia, kaurakermaa, kourallinen kuivattua kosteikkovahveroa ja mausteita. Sienikastikkeiden, -keittojen ja -piiraiden lisäksi syömme sesonkiaikaan leivitettyjä ja gratinoituja sieniä ja sienimuhennosta, mutta koko vuodelle jaettuna puoli kiloa päivässä päätä kohti jää kauas horisonttiin.

Alitajunta muistutti, että lisään sienijauhetta usein leipätaikinaan. Seuraavan kauden projektina on kerätä mietoja sieniä (esimerkiksi haperot on hyviä, niitä ei kerää kukaan, mutta myös satoisa suppilovahvero on hyvä), tehdä niistä jauhetta ja tutkia, kuinka paljon jauhetta voi käyttää jauhojen korvikkeena ilman, että leipien rakenne kärsii. Makuun joku isohapero tuskin vaikuttaa, mikä ei haittaa, sillä sen sisältämät kuidut, kivennäisaineet ja varmaan aminohapot ja hyödylliset fytokemikaalit ovat tallessa.

Subjektiivinen yhteenveto: sienet voivat (ja niiden kannattaisi, sienestäjä lisää) olla merkittävä osa kenen hyvänsä ravintoa. Energianäkökulmasta sienten osuus voisi nousta yli 5 %:in, mutta niiden hyödyt ovat energian sijaan muualla, proteiineissa, kuiduissa, hivenaineissa, vitamiineissa ja fytokemikaaleissa.

Topi Linjama

Kirjoittaja on joensuulainen freelance-toimittaja ja filosofian maisteri