Kasvukausi 2019 numeroina

Neljäs Kohti omavaraisuutta -kirjoitus, jossa käydään läpi päättymässä olevaa kasvukautta energian ja työn näkökulmista ja hahmotellaan seuraavan kasvukauden askelmerkkejä.

Tämän sarjan ensimmäisessä kirjoituksessa esitin, että nostaisin vähitellen perheemme ruokaomavaraisuuden tasoa. Nyt kun kasvukausi alkaa olla lopuillaan, on aika tarkastella, millä askelmalla olen, mitä olen oppinut ja mihin suuntaan jatketaan.

Jaan ruokapuolen vähän epäloogisesti kolmeen osaan: 1) kasvimaa, 2) marjat ja hedelmät (puutarha & metsä) ja 3) sienet.

1. Kasvimaa

Noin kolmen aarin kasvimaalta (ja kasvihuoneesta) satoa on tullut yhteensä 150 kg. Eniten sain perunaa (71,7 kg / 53 800 kcal), kurpitsaa (21,9 kg / 4400 kcal), porkkanaa (21 kg / 6900 kcal) ja tomaattia (8 kg / 1800 kcal). Yhteiskalorimääräksi arvioin 75 000 kcal.

Sadonkorjuuta 20.9.2019

Kasvimaalla vietin aikaa kasvukauden aikana noin sata tuntia. Vielä on joitakin syystöitä tekemättä, vaikka sato onkin kerätty.

Helpoimmat kalorit tulivat puolen aarin perunamaasta. Tunnin työpanos tuotti keskimäärin 1,7 kg perunaa. Suuri osa työstä kului perunamaan perustamiseen, joten olettaa sopii, että ensi kesänä sitä saadaan vähemmällä työllä.

Peruna menestyi kohtuullisesti, vaikka tein perunamaan juolavehnää kasvaneelle lohkolle. Perunoissa oli paljonlaisesti keltaisia sepäntoukkia, koska ne viihtyvät heinäpellossa. Lajike oli erinomaisen maukas luomu-Annabelle.

Kurpitsat jurottivat pitkälle heinäkuulle, ja sitten palstalle iski vielä harvinaiseen aikaan (7.8.) halla. Kylmä ja kuiva kesä ei suosinut kurpitsaa ja miltei aarin kurpitsamaa tuotti kurpitsaa vain muutaman vaivaisen kilon. Enemmän taisin saada kotipihan kohopenkistä, joka on vähemmän hallanarka. Ensi kesänä en ehkä laita viittäkymmentä taimea.

Kumma kyllä halla ei tehnyt vahinkoa naapuripalstalla. Nähdäkseni ainut ero oli se, että minulla ei ollut korkeampia kasveja seassa, mutta naapurilla oli. Täytyy pohtia tätäkin asiaa ensi kaudeksi.

Porkkanan työläys kitkemisvaiheessa palkittiin, kun toin palstalta tuoreita porkkanoita pöytään. Ne hävisivät alta aikayksikön. Nyt porkkanaa oli kymmenen neliötä, ensi kesänä laitan paljon enemmän. Satoisuus oli siis yli 2 kg / neliömetri, kun perunaa tuli neliöltä vain hieman toista kiloa.

Huhtikuun lopussa kylvetty härkäpapu menestyi hyvin. Kymmenen neliön lohko tuotti 3 kg härkäpapuja, mikä tarkoittaisi 3000 kg:n hehtaarisatoa, mikä lienee aivan kelvollinen määrä. Ensi vuonna kylvän paljon enemmän härkäpapua, koska a) se on varma, b) se ei vaadi juurikaan hoitoa, c) se on helppo säilöä ja d) käyttää, kunhan vain älyää alkaa tehdä siitä hummusta.

Kasvimaan kuriositeetteina voisi mainita juolavehnäkahvin ja valkosipulivoissa paistetut lehtokotilot. Vuohenputkipestosta tuli suosikki.

2. Marjat ja hedelmät

Metsän ja pihan marjoista ja hedelmistä eniten saimme mustikkaa (110 kg / 71 500 kcal), omenaa (26 kg / 9800 kcal), herukoita (19 kg / 10 800 kcal) ja vadelmaa (19 kg / 9100 kcal). Yhteensä tästä osastosta kertyy noin 120 000 kcal, mutta puolukkaa, omenaa, aroniaa ja karpaloa saattaa vielä kertyä.

Mustikka on lempparimarjani ja sitä on tullut vuosien mittaan poimittua ehkä viisi- tai kuusituhatta litraa, josta valtaosan olen myynyt. Tämän vuoden omaan käyttöön kerätty 180 litraa on enemmän kuin minään aiempana vuonna. Mustikkakeittoa pitäisi nyt riittää joka päivä vuoden ympäri, minkä lisäksi tiedossa on pari viikkoa juolukkakeittoa, kun juolukkaa sattui eräältä suolta löytymään.

Vadelma on erinomainen mustikkasopan maustaja, mutta sitä on tuskastuttavan hidas poimia. Omena sen sijaan on vaivaton kerätä ja sitä on tänä vuonna tullut paljon.

Tämän osaston helpoimmat kalorit tulivat mustikkametsästä ja omenapuun alta. Molemmissa tunnin työpanos tuotti kaksi kiloa marjaa tai hedelmää, mutta koska mustikassa on enemmän kaloreita, se vie pidemmän korren. Laskin työpanokseen matkat, keruun, putsauksen ja säilönnän (mustikat pakastimeen, omenat hilloksi).

Huvittavaa muuten, että perunaa viljelemällä pääsisin 2-3 euron tuntitaksoille, mutta mustikkaa poimimalla 20-30 euron tuntumaan. Tämä johtuu muun muassa siitä, että teollisessa perunan viljelyssä voidaan - toisin kuin mustikanpoiminnassa - hyödyntää koneita ja niiden käyttämää halpaa energiaa, jonka hinnassa ei näy ympäristövaikutukset.

3. Sienet

Sienistä ei ole paljoa kerrottavaa, koska Pohjois-Karjalan sienisyksy on ollut heikoin 40 vuoteen. Näin arvioi eräs pitkän linjan sieniharrastaja.

Jotakin sentään löytyi. Korvasieniä kerättiin keväällä muutama ämpäri (6 kg / 1300 kcal), kosteikkovahveroita löytyi hieman (4 kg / 1000 kcal) ja takapihan kanto on antanut koivunkantosientä (3 kg / 600 kcal). Yhteensä sieniä on kerätty 30 kg (8000 kcal), mutta erikoista on se, ettei säilöön asti ole saatu juuri mitään. Suppilovahveroita voi toki vielä löytyä.

Pitkän etsinnän jälkeen 26.9. löytyi suppilovahveroita

Tuoretta sientä saan kuitenkin ympäri vuoden, sillä kellarissa on laajeneva osterivinokasviljelmä. Tätä erinomaista sientä voi kasvattaa vaikka kahvinporoissa, mutta itse suosin olkipellettiä. Ennakkotietona sellaista, että kevätpuolella Joensuun kansalaisopistolle tullee kurssi, jolla opetellaan osterivinokkaan kasvatus.

Jos panos/tuotos-suhdetta ajatellaan, niin esimerkiksi kiloon suppilovahveroita (keruu+putsaus kuivattavaksi) kului tämän syksyn retkellä aikaa miltei kolme tuntia, mikä on paljon.

Mitä seuraavaksi?

Tavoitteita voi asettaa - eri asia, mitkä niistä toteutuu.

Tänä vuonna itse tuotetun ja kerätyn ruuan energiamäärä on suuruusluokaltaan 200 000 kcal. Mahdollisia varastotappioita ei ole tässä huomioitu. Tällä energiamäärällä elelisin tuollaiset kaksi ja puoli kuukautta. Tavoitteena on saada tämä luku tuplattua ensi vuonna.

Ensi vuonna aion laajentaa kasvimaata neljään aariin. Valitsen kasvit siten, että palsta antaa satoa, tulipa kesästä sitten kuuma tai kylmä. Porkkanan ja härkäpavun alaa lisään, kurpitsan osuutta vähennän. Laitan palsternakkaa syyskylvönä ja kasvatan jotakin nopeakasvuista kasvia, jonka taimilla voisi paikkailla kasvimaan aukkokohtia vaikka vielä heinäkuussa. Lisään vuoro- ja ruutuviljelyä. Kellariongelma täytyy selvittää syksyksi.

Sienten viljelyä ajattelin laajentaa pihamaalle. Siitakesienet voisivat menestyä ristiin pinotuissa koivupölleissä pihan varjoisassa päädyssä. Joku Erkki Pöytäniemen kaltainen henkilö pystyy varmaan auttamaan minua tässä alkuun. Jos sienivuosi on hyvä, kerään sieniä myös huonon vuoden varalle. Tyhmää, kun sienivarasto on loppusyksyllä melkein tyhjä.

Topi Linjama

Kirjoittaja on joensuulainen freelance-toimittaja ja filosofian maisteri