Kasvukausi 2021: kuoretta ja omenaa

Kahdeksannessa Kohti omavaraisuutta -kirjoituksessa tarkastelen kasvukautta 2021. Kerron yleisistä linjoista, kokeiluista, kellarikuumeesta ja ruokailutottumusten muutoksesta.

Kuuma kesä antoi hyvän kurpitsasadon.

Ensimmäinen havainto koskee kirjanpitoa. Se on summittaistunut.

Toinen havainto koskee kauppojen illan happy hour -tunteja, jolloin alennetut tuotteet ovat 60 % alennusmyynnissä. Vie motivaatiota viljellä hernettä, jos kaupat ovat alle kilometrin päässä ja niistä voi ostaa 17 eurolla jättimäisen kassillisen ruokaa.

Kolmas havainto koskee itseä: jos innostun jostakin, innostun kunnolla, mutta into ei välttämättä kestä kovin montaa vuotta. Nelivuotinen harrastusprojekti on aika pitkä. Tänä vuonna huomiota on vienyt tavoite bongata tuhat eliölajia (995 koossa) ja tutustua sitä kautta luonnon monimuotoisuuteen. Omavaraisuusprojekti on ollut taustalla; se on pyörinyt enemmän rutiinilla.

Näiden alkuhuomioiden jälkeen voidaan käydä katsomaan kasvukautta, joka toki vielä antaa yhtä ja toista.

Kasvimaa ja puutarha: kurpitsaa, perunaa, omenaa

Palstan puolihoidossa oli tutut kasvilajit: peruna, härkäpapu, maatiaisherne, porkkana ja kesäkurpitsa. Lisäksi oli muutama sipuli. Pihamaalla kasvatin talvikurpitsaa ja perunaa, kasvihuoneessa chiliä.

Satomäärät noin-määrinä ja niistä johdetut kalorimäärät:

• Peruna 80 kg / 60 000 kcal
• Kurpitsa 110 kg / 20 000 kcal
• Herne & papu 12 kg / 10 000 kcal

Kasvimaan sato jää 90 000 kcal:iin.

Vitsauksia oli kasvimaalla tänä kesänä aika paljon: kuivuus vaivasi, vesimyyrät korjasivat koko porkkanasadon ja osan perunoista, herne kärsi hernekärpäsestä ja osa härkäpapusadosta meni ilmeisesti lintujen suihin.

Keräilijä-metsästäjäksi itsensä tunnistavan ihmisen päätelmä on se, että vähemmän peltohommia ja enemmän marjastusta, sienestystä ja kalastusta.

Puutarhasta sen sijaan tuli omenaa enemmän kuin ehkä koskaan ennen. Myös laatu oli hyvä. Omien puiden lisäksi omenia saatiin kaupungin omenatarhasta. Punnitseminen jäi, mutta tuskin ainakaan yliarvioin, jos sanon, että omenaa on saatu 80 kg / 30 000 kcal.

Tässä vaiheessa ollaan lukemassa 120 000 kcal.

Metsä: puolukkaa, herkkutatteja ja kosteikkovahveroita

Mustikkaa oli huomattavasti vähemmän kuin tavallisina vuosina. Kuivuus kuritti. Huono vuosi näkyi lähinnä siinä, etten kerännyt mustikkaa myyntiin. Sen sijaan puolukkavuosi on uskomattoman hyvä, ja vielä kesken.

Sienivuosi oli erinomainen. Männynherkkutattia nousi paljon toisena peräkkäisenä vuonna. Kosteikkovahveroa en ole koskaan ennen nähnyt yhtä paljon kuin tänä vuonna. Metsänpohja oli ruskeana sienistä ja eräältä puolen aarin alueelta keräsin niitä 40-50 litraa.

Suppilovahveroa tulee mukavasti, kuten oikeastaan aina. Satokautta on vielä jäljellä.

Tilanne tässä vaiheessa on tällainen:

• Mustikka 100 kg / 65 000 kcal
• Puolukka 50 kg / 30 000 kcal
• Sienet 80 kg / 20 000 kcal

Näistä kertyy 115 000 kcal eli ollaan yhteislukemassa 235 000 kcal.

Kalastus: järkyttävästi kutukuoretta

Huhti-toukokuun vaihteessa pikkukala nimeltä kuore nousee Joensuussa Pielisjokeen kutemaan. Kalaa on käsittämättömät määrät: kutu kesti yhdeksän yötä ja pelkästään yhtenä iltana nostimme lipolla yhdestä paikasta puolessa tunnissa 50 kg kalaa.

Kuore on lohen sukuinen, rasvaevällinen pikkukala. Pielisjoen kutukuore on 2,5 gramman painoinen, sen vatsa on tyhjä ja sen voi tehdä ruoaksi sellaisenaan.

Laitoimme kuoretta pakasteeseen, kuivuriin ja purkkikalaksi yhteensä noin sata kiloa. Kaloreiksi muutettuna tämä tarkoittaisi noin 100 000 kcal:a. Myös haukea ja kuhaa on tullut syötyä jonkin verran, arvioidaan vaikka että 15 000 kcal:n edstä.

Kokonaiskaloreissa ollaan suuruusluokassa 350 000 kcal.

Yhteenvetoa omavaraisuusprojektin kolmannesta vuodesta

Jos tavoite tälle kaudelle oli 75 % yhden ihmisen laskennallisesta vuotuisesta energiantarpeesta 800 000 kcal, niin kauas jäädään. Ollaan siinä 44 %:n paikkeilla.

Kirjoitin pian ilmestyvään Elonkehä-lehteen jutun maakellarista. Kellarin puute on selkeästi yksi omavaraisuusprojektia hidastava tekijä: jääkaappi on täynnä eikä uusia sähkölaitteita tee mieli ostaa. Jos olisi kellari, motiivi säilöntään ja juuresten viljelyyn olisi suurempi. Katsotaan, saataisko sellainen aikaan.

Vesimyyriä alan ensi kaudella pyytämään rotanloukuilla. Lehtokotiloita (ja rikkakasveja) vastaan kokeilen ehkä sellaista, että vedän palstan ympärille kaistan, joka on mullalla.

Kokeilin ensimmäistä kertaa villiyrttien hapattamista. Ensimmäinen erä epäonnistui, mutta toinen toimi jo kohtuullisen hyvin. Lasten mielestä villiyrttihapate tosin haisee epäilyttävältä. Kävimme seuraavanlaisen keskustelun:

"Mitä tää oikeen on", lapsi kysyy epäluuloisena.

"Syöt vaan, se on terveellistä", vastaan.

Suunnitelmia kaudelle 2022

Tämän hankkeen neljäs ja viimeinen vuosi alkaa piakkoin. Aion pitää alussa omaksumani asenteen: jos pääsen tavoitteeseen, hyvä niin, muta jos en, hyvä niinkin. Vähän on sellainen kutina, ettei tässä nyt sataan prosenttiin mennä, mutta katsotaan.

Joka tapauksessa erinäisiä taitoja on tämän proggiksen aikana kertynyt ja niitä voin hyödyntää riippumatta siitä, kuinka korkealle omavaraisuuden tasolle mahdollisesti pääsen.

Kellarin puutteen tiedostin jo alussa. On hyvä, että asia on saanut muhia tähän asti, mutta nyt tuntuu siltä, että tietotaitoa kellarin rakentamiseen olisi riittävästi. Toinen asia on, jaksaako ryhtyä.

Ensi kaudella kokeilen tehdä enemmän hapatteita - etenkin, jos on kellari, mihin niitä viedä.

Alan pitämään kaverin kanssa talviverkkoja.

Tuunaan kuoresäilykkeen reseptiä.

Teen enemmän etikkasäilykkeitä.

***

Jälkisanat.

Luin tämän tekstin tarkistusmielessä ja huomio kiinnittyi tähän: kuinka meillä voi olla maa, jossa voi lähteä metsään, jossa on puhdas ilma ja vähän meteliä ja kerätä syötävää niin paljon kuin huvittaa? Suuri osa lajitovereistamme pitäisi tällaista luultavasti aika käsittämättömänä juttuna.

Topi Linjama

Kirjoittaja on joensuulainen freelance-toimittaja ja filosofian maisteri