Joulu oli ehkä musta, mutta helmikuu on valkoinen. Aurinko kurkkii puiston mäntyjen välistä. Puhdas lumi tehostaa sen viestiä. Jänis on kykkinyt omenapuun alla, kurotellut vuosikasvuja lumenpainamista oksista. Kiitokseksi jättänyt muutaman lannoitepyörylän.
Takapihan kohopenkin päällä on puolisen metriä lunta, mutta sielun silmin näen siinä jo mustan mullan, josta nousee pariakymmentä eri kasvia iloisessa sekamelskassa. Penkin päätyyn kokeilen yhdistelmää maissi-salkopapu-kesäkurpitsa, reunoille vähän kaalia ja papuja, toiselle puolelle tomaattia. Pohjoisreunaan muutama maa-artisokka ja auringonkukka.
Oven lähelle suunnittelen ryytimaata. Fenkoli, iisoppi, persilja, viherminttu, basilika, rosmariini, oregano, timjami, tilli, ruohosipuli, salvia, sitruunamelissa ja muut maut hakevat paikkaansa. Niiden viereen salaatteja. Kokeeksi otin myös muutaman itämaisen lajin, namenian, komatsunan ja sareptansinapin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti