Alkukuusta Joensuussa vieraili Olli:
Ei soittanut sonaattia, vaan toisen konserton. Mustonen on teknisesti niin suvereeni, että hän voi keskittyä sisältöön. Rohkeaa fraseerausta ja sähköisiä motiiveja. Hämähäkkimäiset sormet ulottuivat puolen klaviatuurin yli hipaistakseen koskettimia.
Loppukuusta käytiin fundamentalistiystävien kanssa Joensuun kaupunginteatterissa katsomassa eräs dialogi. Tarinan pappi oli alkanut käyttää omia aivojaan ja joutunut kirkossa laiteille. Nainen puolestaan oli elänyt maailmallista elämää, mutta saanut sitten parannuksen armon. Pappi yrittää pelastaa naisen fundamentalistilahkolta elämään omaa elämäänsä. Nainen puolestaan yrittää pelastaa papin perkeleeltä Jeesukselle. Kumpikin tietää, mikä on toiselle parasta. Tarina on niin totta. Voin suositella.
Marraskuussa opin käyttämään papuja, kiitos kansalaisopiston papukurssin. Mikä mainio ja monikäyttöinen ruoka! Liotetaan yön yli, keitetään vajaa tunti ja keitettynä niitä voi säilöä pakasteeseen sopivina annoksina. Papuja ja herneitä käyttäessä on tärkeää heittää liotusvesi pois: ei kaasunmuodostusta.
Kuun iloisin tapahtuma oli tutustuminen erääseen afrikkalaiseen pakolaiseen. Tämä nuori mies sanoi, ettei hän puolentoista vuoden Suomessa olon aikana ole keskustellut viranomaisia lukuunottamatta juuri muiden suomalaisten kanssa. Toivo voi olla kiinni ystävällisestä tervehdyksestä ja ystävällinen tervehdys vain parin ennakkoluulon ylittämisestä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti